-->

26.8.2018

Miksi menin armeijaan

9.7.2018 tein sen mitä päätin jo alakoulussa - lähdin armeijaan. Silloin 15 vuotta sitten naiset ei muodostaneet kymmenesosaa varusmiehistä kuten nykyään, ja sain osakseni outoja katseita. Tämä haave naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittamisesta pysyi aina, mutta mun elämäntilanteet lukion jälkeen ja siitä aina tähän heinäkuun alun maanantaihin oli täynnä muita asioita. Nyt kuitenkin tuli se "nyt tai ei koskaan"-hetki ja niin mä lähdin. Terveisiä siis tosiaan Kaartin jääkärirykmentistä, eli tutummin Santahaminasta.

Niin miksi? Suomi on ihan tosi tasa-arvoinen maa mutta tämä asepalvelusasia on poikkeus sääntöön. Kannatan ehdotonta tasa-arvoa, ja mua häiritsee henkilökohtaisresti se, että sukupuoli määrittää joudutko palvelemaan valtiota 6-12 kuukautta riippumatta muista suunnitelmista. Mun sukupuoli määritti, ettei mun tarvinnut, mutta mun teot ja mielipiteet ei kohtaisi jos en olisi itse lähtenyt suorittamaan tätä samaa palvelusta, jonka todellakin halusin tehdä.

Armeija on mulle paljon muutakin kuin tasa-arvon ylläpitämistä. Yksi mun tärkeimmistä elämänfilosofioista ohjaa tekemään elämässä kaiken mihin mahdollisuus tarjoutuu, koska tekemättömien asioiden katuminen on pahin mahdollinen tilanne, jonka voi itselleen aiheuttaa. Armeija tarjoaa mun loputtomaan seikkailunnälkään sisältöä ja tiedän saavani palveluksesta yhden elämän mielettömimmistä kokemuksista. Lisäksi mahdollisessa kriisitilanteessa olen mukana puolustamassa Suomea - se on mulle tärkeää ja vähintä mitä voi kotimaalleen takaisin antaa kaikesta siitä mitä täällä saa.

No, peruskoulutuskausi on nyt takana päin ja oon saanut jo ihan hyvän käsityksen siitä mitä armeija on. Miltä nyt tuntuu? Hyvältä. Oon viihtynyt armeijassa todella hyvin. Joka päivä oppii jotain uutta, sekä joutuu haastamaan itseään niin fyysesesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Viikkoihin on mahtunut itkua ja naurua, mutta jokaiseen aamuun herään pääsääntöisesti innostuneena siitä mitä tuleman pitää. Onneksi niitä aamuja riittää vielä!

7.5.2018

Valmis jatkamaan

Oon valmis konetekniikan insinööri. Oon myös kokemusta paljon kartuttanut valokuvaaja, graafikko, mediaexpertti, viestintävastaava, poliitikko, toimittaja, projektipäällikkö, tutorI, promoottori ja tapahtumatuottaja. Varmasti vielä unohdin jonkun. Niin, niin paljon mun korkeakouluopintojen aikana tehty duuni on mulle antanut! Mutta en kuitenkaan yhtään valmis. 

Musta on siistiä, kun elämässä on niin pitkä aika tehdä töitä. Oon voinut aloittaa jo nuorena, kokea sekä hoitoalaa-, että asiakaspalveluammatin monessa eri paikassa. Päässyt siisteihin projekteihin mukaan parikymppisenä ja kokeillut käytännössä varmaan kymmentä eri ammattia. Ja tosiaan, oon ollut työelämässä vasta sen viisi vuotta. Mitä elämä tuokaan! Haluan ainakin opiskella vielä lisää tekniikkaa, johtamista ja organisointia, luultavasti kauppatieteitä ja ehkä vähän valtiotiedettä.

Oon nyt valmis jatkamaan myös kirjoittamista. Oon ollut hiljainen mun ennen niin rakkaassa Eleganssissa jo todella pitkään. Oon miettinyt usein miksi mä oon kirjoittanut tätä näinkin pitkän ajan ja miksi viime aikoina en ole kirjoittanut. Okei, mulla on ollut elämässä tosi paljon ihan oikeita duuneja joten vapaa-ajan oon sitten mielummin käyttänyt johonkin muuhun.

Haluan kirjoittaa, mutta oon kuitenkin miettinyt myös mitä oikein haluan kirjoittaa. Eleganssi on jatkanut samaa tyylisuuntaa siitä lähtien kun olin 18-vuotias, ja se Riikka on kyllä ihan vitsin erilainen Riikka kun tää 23-vuotias. Pinnalliset jutut kevään aurinkolasitrendeistä ja uusimmista kosmetiikkavillityksistä ei jaksa kiinnostaa mua edes sillä tasolla että lukisin niistä muiden blogeista - saati sitten sillä, että enää kirjottaisin itse. Mua kiinnostaa yhteiskunta, ympäristö, terveelliset elämäntavat ja extreme-urheilu bling blingin sijaan.

Toki mua edelleen kiinnostaa elämän pienet ja kauniit pinnallisemmat asiatkin mutten koe saavani niistä sisältöä kokonaiselle sivustolle. Itsensä brändääminen on nykyajan "the thing" ja suoraan sanoen oon salaillut mun blogia suurimmalta osalta ympärillä olevia ihmisiä koska en halua, että mun brändini muototutuu pinnalliseksi, hajuttomaksi ja mauttomaksi niinkuin tää vuosimallin 2014 Asenteena Eleganssi on.

Summa sumarum: Nyt kun oon taas yhdellä välietapilla "valmis" ja mulla on vapautunut aikaa uusille jutuille haluan jatkaa kirjoittamista. Kuitenkin, haluan brändätä tämän Eleganssini ihan uudestaan. En ota paineita ja katson mitä tulevaisuus tuo. Tulevaisuus on auki!

16.3.2018

Auschwitz


Tämä matkapostaus on nyt hyvin erilainen kuin yleensä. Auschwitz ei ole millään tasolla positiivista fiilistä nostattava matkakohde, mutta se oli mulle henkilökohtaisesti todella suuri juttu päästä sinne. Oon ehdottomasti matkoillani halukas näkemään ja kokemaan asioita, oli ne sitten positiivisia kuin negatiivisiakin jos ne oikeaa elämää ja varsinkin näin merkittävä osa Euroopan historiaa ovat.

Auschwitz sijainniltaan on jonkinlaisessa laaksossa, johon kylmä laskeutuu kuulemma erityisen purevasti. Vierailiin siellä päivänä, jolloin pakkasta oli 16 astetta, sääennusteen mukaan se tuntui kuin 26 pakkasastetta ja ihan fiiliksen mukaan tuo oli kyllä varmasti näin. Vaikka päivä ei siis varmasti ollut ihanteellinen ulkomuseovierailulle, oli kokemus ehkä normaaliakin pysäyttävämpi. Kun itse toppavaatteisiin pukeutuneena hytisi mielettömästi, oli käsinkosketeltavaa kuvitella tuska jonka ihmiset on joutuneet tuntemaan historiankirjojen sivuilta tutuissa pyjamamaisissa raitapuvuissaan. Kaiken muun epäinhimmillisyyden lisäksi siis.

Pysäyttävä kokemus. Siten kuvailisin vierailua keskitysleirillä.