-->

30.12.2012

No more champange

Vuos 2012 lähenee loppuaan niinku jokainen varmaan hyvin tietää. Aattelin koota tähän vuoden parhaat tapahtumat, mut sit ku aloin miettii, nii tää vuosi on ollu tavallisempi ku yleensä enkä kohdannu mitään suurii muutoksii. En kyl tiiä, voiks minkään vuoden sanoo olevan tavallinen...aina tapahtuu jotain jännää ja spessuu. Kyl mä oon ainaki saanu monii uusii tuttui. Must on kivaa tutustuu uusiin ihmisiin tyylillä "Moi, kiva laukku, tykkääks Titanicista?" Tutustuin joskus mun yhteen hyvään kaveriin ku menin sanoo "Moi, en tunne täst ruotsinryhmäst ketään nii voinks istuu sun vieres?" :D Jotku tyypit on sellasii, et niille riittää niitten omat kaverit eikä voi ees jutella toisille...tylsii sellaset, must on just kivaa jutella eri tyyppien kans ja tutustuu ihmisiin!

On kans hulluu, miten nopeesti tää vuosi tavallaan on menny, mut toisaalt taas niin hitaasti. Must tuntuu et jotku jutut ei oo ees tapahtunu tänä vuonna, joskus kelaan, et onks viime keväästäki "niin kauan". Täs kuitenki muutamii huippuhetkii kuvina (ja vähän tekstii), voilá!

Teatteriproggikset

Keväällä esitettiin meijän koulussa Aristofaneen komediannäytelmä Pilvet jostain antiikin Kreikan ajoilta.
Syksyllä taas tehtiin ihan omaa musikaalia Pohjois-Karjalaan.



Mopokesä

Tänä kesänä vaihoin hevoset hevosvoimiin. Sain kevarikortin loppuvuodesta 2011 ja ajelemaan pääsin siis vasta tänä vuonna. Oli superii ku pysty kesällä  vaan sanoo "Hasta luego, mä lähen mummille", ja ajaa sinne ite. Mun veli ajo muutamii crossikisoi vaihtelevalla menestyksellä, ja mä pääsin kokemaan sellasta "oikeeta varikkoelämää" "mekaanikkona". Lisäks pääsin iteki taas ajamaan crossii kesällä, oi innolla ootan ens kesän jatkoo.


Oikee työpaikka

Oon ollu aijemminki kesätöissä, mut se on ollu sellast pimeetä työntekoo (onkohan tää nyt ihan viisasta sanoo täs... :D). No, joka tapaukses olin vanhainkodissa kuukauden, ja se oli kyl kokemuksii antava juttu. Oon kuitenki absoluuttisen varma, et tää toimitusjohtaja on mulle se oikee ammatti lähihoitajan sijast.

Suomen parhaan lukion epäonnistunu oppilas

Kevääl oli huippuu, ku meijän lukio oli Suomen lukiovertailun ykkönen. Mä en tosin ollu vaikuttanu siihen millään lailla. Vaikka mun keskiarvo oli viel keväällä yli ysin, olin henkisesti epäonnistunu koulutyössäni ylä-asteen jälkeen.

touchscreen älypuhelin jota mun ei koskaan pitäny hankkia
eräretkeilyy (Mä yleensä en julkista mun kaverien naamoi mut tää oli nyt poikkeus, nauttikaa. Kiitos-anteeks.)
veneilyy kaunis hymy kasvoilla - tilannekuvat=parhaat kuvat
Helsinki - World Design Capital 2012

Riikka-Maria Eva Serefina Christina kuittaa, antaa rikottavii uudenvuodenlupauksii yrittäen parantuu ihmisenä ja ennenkaikkee toivottaa kaikille ihan supermahtii uuttavuotta 2013!

Viel tähän loppuun vuoden mahtavin biisi, fiilistelkää sitä ku vuosi vaihtuu :)

19.12.2012

Viimeset joulubileet ennen (jo peruttuu) maailmanloppua

Talvi alkaa näinä aikoina kaatuu rakkaan stadin niskaa...lisäks mun matikankoe jonka kans oon itkeny ja nauranu, on vihdoin ohi, mut siitä miten se meni, mul ei oo havaintoo. Toivon hyvää, pelkään pahinta. Joululoma siintää ihan muutaman askeleen päässä ja koko ajan on perjantaifiilis. En jaksa treenaa enkä tehä kouluhommii koska "olen ansainnut kokeen jälkeen lepotauon JA lomalla ehtii panostaa JA oon jo panostanu tarpeeks tuhlaillessani hullut määrät euroja joulushoppaillessa" ymsyms... Lisäks mua vähän ahistaa se, et ihan koht alkaa joulualet ja sinne on pakko mennä tuhlaamaan viel vähän lisää rahaa (paitsi nyt harkitsen supertarkkaan mitä ostan). Vaik mul on rahaa ihan todellaki tarpeeks, en silti haluis tuhlailla. Must on tavallaan kivaa et mul on paljon rahaa, ja sit ne vaa on :p

Tän kaiken viime hetken "jouluhärdellin" keskellä meijän koulus tanssittiin (mä en kyl tosiaan tanssinu) perinteiset joulupartyt "Christmas Lounge", ja siitä muutamii kuvii. Täl kertaa mul on aika paljonki kuvii, mut suurin osa on sellasii kaverikuvii mitä en uskalla julkasta, etten sit saa vihasii naamoi.



5.12.2012

Ihmisten liikuttaminen kyyneliin on kunnia


Vaik mä oonki yleisesti kova jätkä, oon joskus hetkellisesti aika kaukana siitä. Näit hetkii on mm. ne, kun hame päällä nutturakampauksessa laulaa kuorossa sopraanoääntä. Kaiken hyvän lisäks saa taistella kyyneleitä vastaan kattoessa itkevää ihmismassaa edessään. En pidä niit hetkii huonoina. Ihmisten liikuttaminen kyyneliin on kunnia-asia. Se on sitä hetkessä elämistä, ja siin tuntee tekevänsä jotain elämää suurempaa.

Vaik kuorolaulu ei ehkä oo se juttu, mikä on kovana jätkänä olemisen kriteereiden top10-listalla, se on hetkellisesti aika cool. Jos ihminen itkee, se tuntee. Tunteisiin vetoaminen ei oo aina helppoa, ja joihinki se tehoo paremmin. Mut faktahan on se, et se mikä vetoo tunteisiin, ei oo koskaan mitään vähäpätöstä. Kun laulaa täydelle kirkkosalille mahollisimman isänmaallisia biisejä isänmaallisimmalla hetkellä, on fiilis tietty aika herkkä. Mut se, et saa yleisön oikeesti kuuntelemaan, miettimään.


Tänään oli siis koulun itsenäisyyspäiväjuhla ja syksyn lakkiaiset. Onnea vaan oikeen paljon kaikille uusille ylioppilaille! Muistakaa kattoo huomenna Tuntemattomat sotilaat ja linnanjuhlat ja mitälie. Ja oliks se kaks kynttilää kun pitää sytyttää ikkunalle?

Suurien tunteidenherättelyiden lisäks oon keksiny myös ite kaikenlaista:
  • Täydellinen juhlalook on mahollista saada aikaan noin puolessa tunnissa (ei ehkä kannattais nukkuu niin pitkää).
  • Kymmenen sentin koroilla on mahollista kävellä lumihangessa, korot pitää pakkaslumeen upotessaan vaan aika ilkeetä ääntä. 
  • Bussilla kulkeminen keskustaan aamuruuhkassa on edelleen syvältä (ei niin uus juttu).
  • Rehtorit ala-asteelta suomen parhaaseen lukioon on kaikki koulutettu pitämään tappavia puheita.  

17.11.2012

Roadtrip Pohjois-Karjalaan

 

Ollaan siis tehty musikaalia Pohjois-Karjalaan koko syksy ekasta koulupäivästä lähtien. Tällä viikolla meil oli sit vihdoin esitykset, yhteensä viis show'ta. Olin viime vuonnaki mukana teatteriproggiksessa meijän koulussa ja fiilikset oli aikalailla samanlaisia. Eka tuntuu tosi kivalta mut sit kun harjotukset alkaa venymään ja aikaa menee niin kyllästyttää koko homma. Lopulta kun esitys on hiottu jo melkeen valmiiks ja sit esitetään se niin on taas ihan mahtifiilis et saa olla mukana. Oli kuitenki tosi helpotus vaikkakin tosi haikeeta et tää on nyt ohi!

alun harjotuksissa
pukuvarastoa
jonku perjantain pitkissä harkoissa super marimekko-mekko päällä

Mulla ei ollu mitään isoa roolia, ja olin monessa kohtauksessa mukana sellasina pieninä sivu- ja taustahenkilöinä. Mun suurin rooli oli bingoseuran matkaopas, josta mulla ei tosin oo yhtään hyvää kuvaa...Pääsin kans laulamaan soolo-osuutta yhteen biisiin, ja lisäks laulelin taustoja muutamassa muussa kappaleessa.

virallinen juliste ja erittäin onnistunut rajaus
kerran jouduttiin kesämekoissa pihalle paloharjoituksen ajaks
lopullinen lavaratkaisu

Näis teatteriesityksissä yks hauskoimmist jutuist on se et meil on aina ollu maskeeraajat jotka tekee hienot maskit ja sit voi ottaa tosi hienoja kuvia jossa näyttää ihan siltä et ois panostanu vähän :D Tällä kertaa meil ei ollu mitään erikoisia rooliasuja, kaikki meni aika perusvaatteissa koska meijän tarina oli aika perus. Siinä tarinassa oli tyttö ja poika jotka lähti kesälomalle Pohjois-Karjalaan...joo, kuulostaa tylsältä. Matkalla niille kuitenkin tapahtu kaikkee outoo ja tarina ei oollukaan enää nii tylsä. Kaikki kommentit joita mä katsojilta kuulin oli kyl ihan positiivisia.

tunnelmia bäkkärillä
pianisti
pari kuvaa näyttämövalaistuksessa
valmis musikaalitähti
Nyt vaan odottelen sit ens vuoden uutta produktioo :) Joskus luulin et oon syntyny lavalle, ja vaik nyt en enää ajattelekaa niin, oon silti aina innoissani messis!

11.11.2012

Hyvää isänpäivää faija, tiiä oot paras crossimekaanikko!

Tampereen supercross-tunnelmia

katsomofiilistelyy
 Ihan huippuviikonloppu taas!! Lauantaina oltiin siis Tampereella kattomassa crossikauden kohokohtaa, supercrossin sm-sarjan päätöskisaa messu- ja urheilukeskusksessa. Saatiin mun veljen kanssa aikas hyvät paikat loppuunmyydystä katsomosta ja näimpä jouduttiin istumaan sellaset melkeen kuus tuntii siinä paikoillamme. Voin sanoo et istuminenki voi olla rasittavaa. Hallisupercrossii on ihan mahtavaa kattoo koska se rata on niin pienellä aluella ja näkee koko ajan tosi hyvin. Myös tunnelma oli ihan huipussaan ajoittain ja vaikka jenkkivahvistus Weston Peick voittiki kisan aika selvästi suomiyleisön kannustuksesta huolimatta, nii ihan mahtimeininki silti! Kuvia otin tietysti taas mahollisimman vähän :D

Toi kisa oli tosiaan loppuunmyyty, ja sitä hehkutettiinki aika ahkerasti illan aikana. On meinaa aikas harvinaista että crossikisat myydään loppuun :D Ton tapahtuman juontaja Kusti Manninen sano joskus seuraavaa blogissaan ku listas crossiradan eri hahmoja: Katsoja-Sanotaanko nyt näin, että ei haittaisi vaikka näitä olisi vähän enemmän... näytti toiveet käyvän toteen :))
Nyt sunnuntaina sit juhlittiin isänpäivää. Onnittelut kaikille isille jotka ei tosin luultavasti pahemmin lue tätä :D Yleensä oon aina tehny kortin kaikkiin tällasiin spessupäiviin mut nyt on ollu niin kiireaikataulussa elämistä viime aikoina niin mun äiti oli valinnu tollasen mahollisimman persoonattoman peruskortin joka kaikenlisäks kuvaa mahollisimman huonosti faijaa...
isänpäiväkakkuu :p
heräsin panostamaan ysiltä niin sain naaman näyttämään katu-uskottavalta :D

Huomenna sit loistan musikaalitähtenä ensi-illassa!

6.11.2012

Aika laittaa kansallislajit uusiks

Koska mun mielestä mun neljän (4) pisteen äikän mielipidekirjotus oli niin hyvä et sen vois julkasta vaikka mihin, mut en usko et HS yms. on ihan samaa mieltä niin laitampa sen nyt sit tänne et jos jotain kiinnostaa nii voi lukea :D

Moottoripyöräurheilua pitää tuoda enemmän esille

Lokakuussa 2011 Suomi varmisti enduron moninkertaisen maailmanmestaruuden ja samalla endurolegenda Mika Ahola teki historiaa viidennellä peräkkäisellä mestaruudellaan. Moottoriurheilupiirit kokoontuivat juhlimaan tätä tapahtumaa jokavuotisten MM-mestaruuksien tapaansa, mutta Suomalainen media pysyi vaitonaisena.    
                  
 Nita Korhosen Pro Gradu-tutkielma ”What makes a champion” kertoo Suomen olevan asukaslukuunsa suhteutettuna ylivoimaisesti maailman menestynein moottoriurheilumaa. Tästä huolimatta esimerkiksi Urheiluruutu katsoo tärkeämmäksi uutisoida esimerkiksi jalkapallosta jossa suomi lähestulkoon häviää kansallisellakin tasolla.         

 Endurossa suomalaiset ovat maailman parhaita ja laji onkin hiljalleen nousemassa julkkisten suosimaksi trendilajiksi, mutta suomalaiset menestyvät myös esimerkiksi motocrossin ja supermoton saralla. Ja miksi moottoripyöräurheilusta ei puhuttaisi enempää?  Yleisimmin kuultu väite lienee ”moottoriurheilu ei ole urheilua”. Tämän kaltaisille väitteille Suomen moottoriliiton päävalmentaja Tomi Konttinen laittaa jauhot suuhun: ”Motocross on taitolaji, joka vaatii sekä erittäin kovaa fyysistä kestävyyttä sekä älyttömän monipuolisia voimaominaisuuksia – välillä motocrossradalla vaaditaan erittäin kovaa staattista jännitystä, välillä taas nopeaa reagointia muuttuviin tilanteisiin”. Väitetään että esimerkiksi juuri motocross on yksi maailman fyysisesti rasittavimmista urheilulajeista.                                                                                                                               
Moottoriurheilun näkymättömyydestä suomalaisessa mediassa ei voida puhua, sillä esimerkiksi MTV3 on nimittänyt suomalaisia ”Maailman nopeimmaksi kansaksi”. Moottoriurheilu yhdistetään kuitenkin lähes aina autourheiluun tai ratamoottoripyöräilyyn. Suomalaiset toki menestyvät myös näissä lajeissa erinomaisesti, mutta media on lähes sulkenut ulkopuolelleen puolet yhtä menestyksekkäistä moottoriurheilulajeista.                                                                                                                                     
Kun keskivertosuomalaiselta kysyy kuka on Kimi Räikkönen niin suurin osa tietää. Mutta kuinka moni tietää että Kimi Räikkösellä on oma motocrosstiimi Ice1Racing motocrossin MM-sarjassa? Myös Sami Hyypiä, yksi suomen ainoista jalkapallon uranuurtajista, on tehnyt viime aikoina työtä motocrossin parissa perustamansa BLACKSEVEN YAMAHA SH RACING- junioritiiminsä kautta.                                                  

Moottoripyöräurheilun hiljaiseloa mediassa perustellaan sillä, etteivät lajit kiinnosta suomalaisia samoin kuin esimerkiksi maailmanlaajuisesti yleisesti persoonaton jalkapallo. Väite voi olla totta, mutta harvaa tosiaan kiinnostaakaan asia josta ei tiedä mitään, tai joka ei kosketa. Esimerkiksi motocross on myös erittäin monipuolinen ja katsojaystävällinen laji, joten kiinnostusta syntyisi helposti.                                                            

Suomalaiset ovat moottoriurheilukansaa, suomalaiset ovat penkkiurheilukansaa ja suomalaiset ovat erittäin omiansa kannattavaa kansaa. Ainekset todelliselle moottoripyöräurheiluhuumalle ovat siis kasassa, tarvittaisiin vain tiedotusvälineiden edistysaskel ja suomella saattaisi olla jopa potentiaalinen uusi kansallislaji.

 

1.11.2012

Katumuksesta

Ihmisillä on usein tapana tehdä asioita ajattelematta. Tästä puolestaan seuraa usein se että kadutaan asioita jatkuvasti. Oma mottoni kuuluu "älä kadu asioita joita olet tehny, kadu vain asioita joita olet jättänyt tekemättä". Nykyään monille tuntuu olevan jatkuva kiire, ja kiireen keskellä tekee hyvää joutua miettimään asioita.

Olen sitä mieltä, että kaikkea mitä tekee, tulisi miettiä edes hieman ennen kuin asian tekee, ja näin estää katumus. Katumus voi olla joskus myös hyvä asia, sillä jos todella on tehnyt jotakin mikä ei ole harkittua, on hyvä palautella mieleen häpentunne ja muistaa se seuraavalla kerralla. Katumus ja häpeä eivät kuitenkaan ole synonyymejä keskenään ja useimmissa tapauksissa pelkkä häpeäminen riittää. Häpeämistä ei tule koskaan katua sillä se on hyväksi.

Asiat joita kadutaan ovat jollakin tapaa harmittavia, noloja tai ärsyttäviä, ja yhteistä kaduttaville asioille on usein se, että jotakin peruuttamatonta on tapahtunut. Fraasit "sanottua ei saa sanomattomaksi" ja "tehtyä ei saa tekemättömäksi" pitävät hyvin paikkansa. Esimerkiksi kiusaamisesta jää lähes poikkeuksetta niin sanotusti näkymättömät arvet joita ei voi korjata anteeksipyynnöllä.

Uskon siihen, että jokainen pystyy ohjailemaan elämäänsä niin ettei mitään tarvitsisi katua. Pienten lasten harkitsemattomat teot ovat usein mittasuhteiltaan pieniä, ja tekojen kasvaessa ihmisten kasvun mukana, myös harkintakyky kehittyy. Ongelmana on usein se, että tekoja ei viitsitä pysähtyä miettimään, ja jotkut nuoruuden typerät teot painavat mielessä lopun elämää.

Koulussa opetetaan jo pienille lapsille mitä ei saa tehdä: Ei saa kiusata, ei saa riidellä, ei saa satuttaa toista...Kuluneiden kieltojen sijaan voitaisiin ehkä opettaa mitä saa tehdä, ja miksi niin myös kannattaa tehdä. Jatkuva kieltäminen jaa monessa ihmisessä aikaan vain halun kapinoida ohjeita vastaan. Kapinoidessa harkintakyky sumenee helpommin ja juuri annettujen kieltojen vastaisesti toimiessa tekee helposti jotain mikä johtaa myöhemmin katumukseen. Kyseisenlainen käänteispsykologia toimii usein, joten miksi sitä ei kokeiltaisi? Kouluaineiden opetusmetodeja kehitetään jatkuvasti parempaan suuntaan, joten myös kasvatusmetodien muuttaminen olisi tarpeellista.

Saippuasarjojen katsojien tuntemat hahmot osoittavat epärealistisissa mitttasuhteissa, mutta silti tosielämään verrattavalla sitä, minkälaisia seurauksia harkitsemattomilla teoilla ja katumuksella voi olla. Valitettavasti katumus vaikeuttaa ja varjostaa hyvin monen elämää ja pahimmassa tapauksessa jopa päättää sen.




Sanoeassani että vain tekemättömiä asioita tulisi katua, tarkoitan sitä että jokin tekemätön asia olisi tehtynä voinut tuoda uutta ja piristävää sävyä elämään. Tekemättömät asiat eivät kuitenkaan ole satuttaneet ketään toista, joten katumista voi tehdä niin sanotusti hyvällä omatunnolla. Tehty- ja tekemätön asia ovat tietysti suhteellisia käsitteitä. Kaikista asioista löytyy aina kaksi puolta, ja näiden kahden puolen etsiminen ja löytäminen on hyödyllinen keino miettiä asioita. On myös hyödyllistä miettiä mitä tarkoitetaan tehdyllä ja tekemättömällä. Asiat eivät juuri koskaan ole niin sanotusti mustavalkoisia ja myös omien ajatusten ohjailu on mahdollista. Tosiasiat tulee kuitenkin tiedostaa, ja kun näin käy ja katumuksen saa pysymään kohtuuden rajoissa asiat voivat olla paremmin kuin joskus ennen.