-->

17.11.2012

Roadtrip Pohjois-Karjalaan

 

Ollaan siis tehty musikaalia Pohjois-Karjalaan koko syksy ekasta koulupäivästä lähtien. Tällä viikolla meil oli sit vihdoin esitykset, yhteensä viis show'ta. Olin viime vuonnaki mukana teatteriproggiksessa meijän koulussa ja fiilikset oli aikalailla samanlaisia. Eka tuntuu tosi kivalta mut sit kun harjotukset alkaa venymään ja aikaa menee niin kyllästyttää koko homma. Lopulta kun esitys on hiottu jo melkeen valmiiks ja sit esitetään se niin on taas ihan mahtifiilis et saa olla mukana. Oli kuitenki tosi helpotus vaikkakin tosi haikeeta et tää on nyt ohi!

alun harjotuksissa
pukuvarastoa
jonku perjantain pitkissä harkoissa super marimekko-mekko päällä

Mulla ei ollu mitään isoa roolia, ja olin monessa kohtauksessa mukana sellasina pieninä sivu- ja taustahenkilöinä. Mun suurin rooli oli bingoseuran matkaopas, josta mulla ei tosin oo yhtään hyvää kuvaa...Pääsin kans laulamaan soolo-osuutta yhteen biisiin, ja lisäks laulelin taustoja muutamassa muussa kappaleessa.

virallinen juliste ja erittäin onnistunut rajaus
kerran jouduttiin kesämekoissa pihalle paloharjoituksen ajaks
lopullinen lavaratkaisu

Näis teatteriesityksissä yks hauskoimmist jutuist on se et meil on aina ollu maskeeraajat jotka tekee hienot maskit ja sit voi ottaa tosi hienoja kuvia jossa näyttää ihan siltä et ois panostanu vähän :D Tällä kertaa meil ei ollu mitään erikoisia rooliasuja, kaikki meni aika perusvaatteissa koska meijän tarina oli aika perus. Siinä tarinassa oli tyttö ja poika jotka lähti kesälomalle Pohjois-Karjalaan...joo, kuulostaa tylsältä. Matkalla niille kuitenkin tapahtu kaikkee outoo ja tarina ei oollukaan enää nii tylsä. Kaikki kommentit joita mä katsojilta kuulin oli kyl ihan positiivisia.

tunnelmia bäkkärillä
pianisti
pari kuvaa näyttämövalaistuksessa
valmis musikaalitähti
Nyt vaan odottelen sit ens vuoden uutta produktioo :) Joskus luulin et oon syntyny lavalle, ja vaik nyt en enää ajattelekaa niin, oon silti aina innoissani messis!

11.11.2012

Hyvää isänpäivää faija, tiiä oot paras crossimekaanikko!

Tampereen supercross-tunnelmia

katsomofiilistelyy
 Ihan huippuviikonloppu taas!! Lauantaina oltiin siis Tampereella kattomassa crossikauden kohokohtaa, supercrossin sm-sarjan päätöskisaa messu- ja urheilukeskusksessa. Saatiin mun veljen kanssa aikas hyvät paikat loppuunmyydystä katsomosta ja näimpä jouduttiin istumaan sellaset melkeen kuus tuntii siinä paikoillamme. Voin sanoo et istuminenki voi olla rasittavaa. Hallisupercrossii on ihan mahtavaa kattoo koska se rata on niin pienellä aluella ja näkee koko ajan tosi hyvin. Myös tunnelma oli ihan huipussaan ajoittain ja vaikka jenkkivahvistus Weston Peick voittiki kisan aika selvästi suomiyleisön kannustuksesta huolimatta, nii ihan mahtimeininki silti! Kuvia otin tietysti taas mahollisimman vähän :D

Toi kisa oli tosiaan loppuunmyyty, ja sitä hehkutettiinki aika ahkerasti illan aikana. On meinaa aikas harvinaista että crossikisat myydään loppuun :D Ton tapahtuman juontaja Kusti Manninen sano joskus seuraavaa blogissaan ku listas crossiradan eri hahmoja: Katsoja-Sanotaanko nyt näin, että ei haittaisi vaikka näitä olisi vähän enemmän... näytti toiveet käyvän toteen :))
Nyt sunnuntaina sit juhlittiin isänpäivää. Onnittelut kaikille isille jotka ei tosin luultavasti pahemmin lue tätä :D Yleensä oon aina tehny kortin kaikkiin tällasiin spessupäiviin mut nyt on ollu niin kiireaikataulussa elämistä viime aikoina niin mun äiti oli valinnu tollasen mahollisimman persoonattoman peruskortin joka kaikenlisäks kuvaa mahollisimman huonosti faijaa...
isänpäiväkakkuu :p
heräsin panostamaan ysiltä niin sain naaman näyttämään katu-uskottavalta :D

Huomenna sit loistan musikaalitähtenä ensi-illassa!

6.11.2012

Aika laittaa kansallislajit uusiks

Koska mun mielestä mun neljän (4) pisteen äikän mielipidekirjotus oli niin hyvä et sen vois julkasta vaikka mihin, mut en usko et HS yms. on ihan samaa mieltä niin laitampa sen nyt sit tänne et jos jotain kiinnostaa nii voi lukea :D

Moottoripyöräurheilua pitää tuoda enemmän esille

Lokakuussa 2011 Suomi varmisti enduron moninkertaisen maailmanmestaruuden ja samalla endurolegenda Mika Ahola teki historiaa viidennellä peräkkäisellä mestaruudellaan. Moottoriurheilupiirit kokoontuivat juhlimaan tätä tapahtumaa jokavuotisten MM-mestaruuksien tapaansa, mutta Suomalainen media pysyi vaitonaisena.    
                  
 Nita Korhosen Pro Gradu-tutkielma ”What makes a champion” kertoo Suomen olevan asukaslukuunsa suhteutettuna ylivoimaisesti maailman menestynein moottoriurheilumaa. Tästä huolimatta esimerkiksi Urheiluruutu katsoo tärkeämmäksi uutisoida esimerkiksi jalkapallosta jossa suomi lähestulkoon häviää kansallisellakin tasolla.         

 Endurossa suomalaiset ovat maailman parhaita ja laji onkin hiljalleen nousemassa julkkisten suosimaksi trendilajiksi, mutta suomalaiset menestyvät myös esimerkiksi motocrossin ja supermoton saralla. Ja miksi moottoripyöräurheilusta ei puhuttaisi enempää?  Yleisimmin kuultu väite lienee ”moottoriurheilu ei ole urheilua”. Tämän kaltaisille väitteille Suomen moottoriliiton päävalmentaja Tomi Konttinen laittaa jauhot suuhun: ”Motocross on taitolaji, joka vaatii sekä erittäin kovaa fyysistä kestävyyttä sekä älyttömän monipuolisia voimaominaisuuksia – välillä motocrossradalla vaaditaan erittäin kovaa staattista jännitystä, välillä taas nopeaa reagointia muuttuviin tilanteisiin”. Väitetään että esimerkiksi juuri motocross on yksi maailman fyysisesti rasittavimmista urheilulajeista.                                                                                                                               
Moottoriurheilun näkymättömyydestä suomalaisessa mediassa ei voida puhua, sillä esimerkiksi MTV3 on nimittänyt suomalaisia ”Maailman nopeimmaksi kansaksi”. Moottoriurheilu yhdistetään kuitenkin lähes aina autourheiluun tai ratamoottoripyöräilyyn. Suomalaiset toki menestyvät myös näissä lajeissa erinomaisesti, mutta media on lähes sulkenut ulkopuolelleen puolet yhtä menestyksekkäistä moottoriurheilulajeista.                                                                                                                                     
Kun keskivertosuomalaiselta kysyy kuka on Kimi Räikkönen niin suurin osa tietää. Mutta kuinka moni tietää että Kimi Räikkösellä on oma motocrosstiimi Ice1Racing motocrossin MM-sarjassa? Myös Sami Hyypiä, yksi suomen ainoista jalkapallon uranuurtajista, on tehnyt viime aikoina työtä motocrossin parissa perustamansa BLACKSEVEN YAMAHA SH RACING- junioritiiminsä kautta.                                                  

Moottoripyöräurheilun hiljaiseloa mediassa perustellaan sillä, etteivät lajit kiinnosta suomalaisia samoin kuin esimerkiksi maailmanlaajuisesti yleisesti persoonaton jalkapallo. Väite voi olla totta, mutta harvaa tosiaan kiinnostaakaan asia josta ei tiedä mitään, tai joka ei kosketa. Esimerkiksi motocross on myös erittäin monipuolinen ja katsojaystävällinen laji, joten kiinnostusta syntyisi helposti.                                                            

Suomalaiset ovat moottoriurheilukansaa, suomalaiset ovat penkkiurheilukansaa ja suomalaiset ovat erittäin omiansa kannattavaa kansaa. Ainekset todelliselle moottoripyöräurheiluhuumalle ovat siis kasassa, tarvittaisiin vain tiedotusvälineiden edistysaskel ja suomella saattaisi olla jopa potentiaalinen uusi kansallislaji.

 

1.11.2012

Katumuksesta

Ihmisillä on usein tapana tehdä asioita ajattelematta. Tästä puolestaan seuraa usein se että kadutaan asioita jatkuvasti. Oma mottoni kuuluu "älä kadu asioita joita olet tehny, kadu vain asioita joita olet jättänyt tekemättä". Nykyään monille tuntuu olevan jatkuva kiire, ja kiireen keskellä tekee hyvää joutua miettimään asioita.

Olen sitä mieltä, että kaikkea mitä tekee, tulisi miettiä edes hieman ennen kuin asian tekee, ja näin estää katumus. Katumus voi olla joskus myös hyvä asia, sillä jos todella on tehnyt jotakin mikä ei ole harkittua, on hyvä palautella mieleen häpentunne ja muistaa se seuraavalla kerralla. Katumus ja häpeä eivät kuitenkaan ole synonyymejä keskenään ja useimmissa tapauksissa pelkkä häpeäminen riittää. Häpeämistä ei tule koskaan katua sillä se on hyväksi.

Asiat joita kadutaan ovat jollakin tapaa harmittavia, noloja tai ärsyttäviä, ja yhteistä kaduttaville asioille on usein se, että jotakin peruuttamatonta on tapahtunut. Fraasit "sanottua ei saa sanomattomaksi" ja "tehtyä ei saa tekemättömäksi" pitävät hyvin paikkansa. Esimerkiksi kiusaamisesta jää lähes poikkeuksetta niin sanotusti näkymättömät arvet joita ei voi korjata anteeksipyynnöllä.

Uskon siihen, että jokainen pystyy ohjailemaan elämäänsä niin ettei mitään tarvitsisi katua. Pienten lasten harkitsemattomat teot ovat usein mittasuhteiltaan pieniä, ja tekojen kasvaessa ihmisten kasvun mukana, myös harkintakyky kehittyy. Ongelmana on usein se, että tekoja ei viitsitä pysähtyä miettimään, ja jotkut nuoruuden typerät teot painavat mielessä lopun elämää.

Koulussa opetetaan jo pienille lapsille mitä ei saa tehdä: Ei saa kiusata, ei saa riidellä, ei saa satuttaa toista...Kuluneiden kieltojen sijaan voitaisiin ehkä opettaa mitä saa tehdä, ja miksi niin myös kannattaa tehdä. Jatkuva kieltäminen jaa monessa ihmisessä aikaan vain halun kapinoida ohjeita vastaan. Kapinoidessa harkintakyky sumenee helpommin ja juuri annettujen kieltojen vastaisesti toimiessa tekee helposti jotain mikä johtaa myöhemmin katumukseen. Kyseisenlainen käänteispsykologia toimii usein, joten miksi sitä ei kokeiltaisi? Kouluaineiden opetusmetodeja kehitetään jatkuvasti parempaan suuntaan, joten myös kasvatusmetodien muuttaminen olisi tarpeellista.

Saippuasarjojen katsojien tuntemat hahmot osoittavat epärealistisissa mitttasuhteissa, mutta silti tosielämään verrattavalla sitä, minkälaisia seurauksia harkitsemattomilla teoilla ja katumuksella voi olla. Valitettavasti katumus vaikeuttaa ja varjostaa hyvin monen elämää ja pahimmassa tapauksessa jopa päättää sen.




Sanoeassani että vain tekemättömiä asioita tulisi katua, tarkoitan sitä että jokin tekemätön asia olisi tehtynä voinut tuoda uutta ja piristävää sävyä elämään. Tekemättömät asiat eivät kuitenkaan ole satuttaneet ketään toista, joten katumista voi tehdä niin sanotusti hyvällä omatunnolla. Tehty- ja tekemätön asia ovat tietysti suhteellisia käsitteitä. Kaikista asioista löytyy aina kaksi puolta, ja näiden kahden puolen etsiminen ja löytäminen on hyödyllinen keino miettiä asioita. On myös hyödyllistä miettiä mitä tarkoitetaan tehdyllä ja tekemättömällä. Asiat eivät juuri koskaan ole niin sanotusti mustavalkoisia ja myös omien ajatusten ohjailu on mahdollista. Tosiasiat tulee kuitenkin tiedostaa, ja kun näin käy ja katumuksen saa pysymään kohtuuden rajoissa asiat voivat olla paremmin kuin joskus ennen.