-->

31.8.2013

AESTATE MMXIII


Yllä oleva biisi on Serranon perheestäkin tutun Fran Perean tuotantoa ja biisin nimi La vida al reves tarkottaa "elämää taaksepäin". Otsikko oli latinaa ja tarkoitti kesä 2013 - kesä, joka tulee todellakin elämään mun mielessä.  Salee paras kesä koskaan, oikeesti. Hengailin kavereiden kanssa ja järjestin parit juhlat. Pääsin myös ihan kunnolla juhlimaan koska täytin 18 ja yökerhojen ovet aukeni mulle. Koska aikuistuin, sain myös ajokortin. Ajokortista ei ollu kauaa hyötyä koska törmättiin hirven kanssa ja auto meni lunastukseen. Ajoinkin sitten moottoripyörällä ja vähän crossia myös. Pääsin myös mahtaviin crossikisoihin joista ehdottomana ykkösenä tietty Hyvinkään MM. Hyvinkää oli aika jees koska se viikonloppu oli monessa merkityksessä super.

Vietettiin aikaa paljon myös mökillä. Mökillä luin ylppäreihin vaihtelevalla menestyksellä, lisäks mökillä oli hyvä treenata. Treenasin kesällä muutenkin ennätyksellisen paljon, melkeen kuus treenikertaa joka viikolle. Treenaamisen ohessa söin myös erittäin hyvin (huomaa kollaasin kuvista). Käytiin perheen kanssa myös maistamassa perinneherkkuja Pohjois-Karjalassa, jossa samalla moikattiin sukulaisia ja kateltiin perinnemaisemia. Sekin reissu oli erittäin super ja mieleenpainuva. Kesän loppuun mahtui myös suurta surua, mutta loppupeleissä elämän voittaessa jätän tämänkin kesän taakseni hyvillä mielin. En sure kesän loppumista vaan olen iloinen kaikesta näkemästäni ja kokemastani. Vielä on vuorokausi aikaa ennen kesän 2013 siirtymistä historian kirjoihin. xoxo

24.8.2013

Nasut 23/08/13


Perjantaina lukion ykköset toivotettiin parin viikon koeajan jälkeen tervetulleiks meijän kouluun perinteisen Ressukarnevaalin eli "nasujen" (no idea, mistä tää sana tulee) muodossa. Ideana on tiivistetysti kuitenkin se, että ekana nöyryytetään uusia ykkösiä oikeen kunnolla ja laitetaan ne tyyliin ryömimään pitkin Espan puistoa ja palvomaan ABEJA, mutta loppujen lopuks toivotetaan ne lämpimästi tervetulleeks osaks kouluyhteisöä. Muistan omat nasut parin vuoden takaa ihan superkivana tapahtumana missä tutustu paremmin uusiin ihmisiin ja sai mahtavan muiston.

Tänä vuonna mä olin siis ylimmässä abin asemassa ja nautin palvonnasta. Ilta oli oikeen kiva, sai viettää aikaa parhaiden ystävien ja koulukavereiden kanssa sekä irtautua kunnolla arjesta. Nasut on perinteisesti biletystapahtuma, mutta tällä kertaa mä pystyin tiukasti nollalinjalla ja loppuillasta fiilikset ei ehkä ollu ihan samalla tasolla monen muun kanssa joten lähdin semiaikasin halailemaan tyynyä. On se kyllä hirmusen tylsää olla selvin päin keskellä hyviä bileitä, mutta aamulla mua urheilijaa ei enää haitannu. Lauantai-aamuna meinaa juoksin melkeen kympin lenkin ja iltapäivällä suunnattiin Espoon crossiradalle ajamaan ekaa kertaa yli kuukauteen (koska meillä on vihdoin taas vetoauto !!). Tää viikonloppu on siis kaikin puolin ollut tosi jees.

20.8.2013

Vaalea perusmeikki

Tidii! Päätin monen muun tavoin tehdä tällasen meikkipostauksen. En nyt väitä mitenkään erityisesti fanittavani näitä, mutta monissa lukemissani blogeissa on tällasia tehty ja on niitä ihan kiva ollu selailla. Että ajattelin nyt sitten vaihtelun vuoksi tän totetuttaa. Hope u like!

Aloitan meikin perus naamarasvalla (1), annan sen imeytyä ja sen jälkeen levitän siveltimellä meikkivoiteen (2) siihen päälle. Lisäksi käytän perus puuteria (3) ja aurinkopuuteria (4). Mulla ei oo kuitenkaan tapana lämiä puuteria naamaan puolta rasiaa kerrallaan, ja annankin ihon vähän hehkua luonnollisesti.

Seuraavana piirrän kulmat (jotka kaipasi kuvanottohetkellä näemmä kipeästi nyppimistä). Piirtämisellä tarkoitan lähinnä omien kulmien paikkailua, koska kyllä mulla on kulmakarvat paikallaan. Lisäksi levitän luomiväriä koko liikkuvalle luomelle.


Rajaan silmät  perus kajalilla, ja huolitellumpaa lopputulosta haluttaessa myös nestemäisellä rajaustussilla. Laiskoina päivinä en välttämättä jaksa rajata silmiä millään.

Lopuksi laitan pari kerrosta ripsaria. Yleensä pohjalle vedenkestävää (oranssi) ja päälle sitten jotain näyttävyyttä tuovaa. Huuliin laitan usein kiiltoa, mutta joskus riittää esim. perus Bepanthen.

18.8.2013

Sparkling Turku


Täällä kirjottelee supertyytyväinen tyttö. Menny viikonloppu oli super. Oikeestaan voisin kuvailla nykyään hyvin usein mun elämää yhellä adjektiivilla: super, mutta nyt viikonlopun fiiliksiin. Matkustin ekaa kertaa elämässäni Turkuun. Oon käyny Turussa kaks kertaa aikasemmin läpikulkumatkalla ja nähny paikkoja pikapikaa auton ikkunasta mutta nyt olin siellä kaks päivää. Mun pikkuserkku muutti Turkuun opiskelemaan nyt tänä syksynä ja sen seurassa mä sitten aikaani vietin. Sussulla on maailman ihanin yksiö vanhassa kerrostalossa ihan keskustassa ja mä oon niin kateellinen.

Kulttuurinäkökulmasta tää viikonloppu ei ehkä ollu kovinkaan antoisa, ohjelmassa meinaa oli vaan vähän vaatekauppojen kiertelyä ja paljon biletystä. Näin nuoren naisen näkökulmasta viikonloppu kuitenkin oli hyvinkin antoisa. Turun yöelämä oli jees vaikka Turkulaiset puhuukin ihan hassusti. Muutama hetki meni fiiliksillä "Missä se Samppa Linna nyt on piilossa kun kuulen sen puheen selvästi", mutta toisaalta Turun murre on ihan söpöä.

Viikonlopusta teki siis superin pieni maisemanvaihdos, hyvä fiilis ja ihana seura. Paluumatkakin suju ihan täydellisesti kun mun ei tarvinnu koukata keskustan kautta vaan pääsin just sopivasti Espoon asemalta lähtevällä bussilla himaan ja matkustamisestakin jäi niin hyvä jälkimaku. Pienenä loppusilauksena älyttömän hyvälle fiilikselle isi osti mulle auton. Turusta. Se oli eilen illalla laittanu viestiä, että tulee Turkuun, ja mä olin aamulla sen huomatessani ihan että mitä kummaa. Iskällä vaan on tapana ostaa kaikki moottorivempaimet mulle täytenä yllärinä ja vähän mun kotiinpaluun jälkeen meijän pihassa seiso mun silmissä ihan täydellinen Peugeot. Ei se ehkä sellanen unelmien sporttiauto oo, mutta crossitytön crossiperävaununvetoautona se on niin mua, jejj!


16.8.2013

Abi, joka nauraa kaikille perjantaina koulua käyville


Arkeen paluu oli kevyt mutta jees. Kävin koulussa kolmena päivänä ja yks niistä oli vasta sitä oikeeta koulunkäyntiä. Mulla oli koululiikuntaa ekaa kertaa kahteen vuoteen ja matikan tunnilla saatoin vähän tippua kärryiltä. Kouluruoka on pahaa eikä siinä oo yhtään proteiinia koska protsku on kallista. Meijän koulun museoviraston suojelemat käytävät on turmeltu tuomalla sinne lokeroita, joita ilman me ABIT ollaan selvitty jo kaks vuotta. Ja ei hitsit tuntuu hassulta olla abi. Näin fiksuna abina haluan muuten antaa hyvän vinkin kaikille lukion ykkösille, jotka nyt vasta aloittelee opintojaan: Panostakaa täysillä ykkösellä koska se palkitaan myöhemmin. Musta on niin jees käydä koulussa kolme kertaa viikossa ja silloinkin vaan pari tuntia, on meinaa lukion oppimäärät täytettynä meikällä. Nyt on sitten hyvää aikaa lukea ylppäreihin ja no - nauttia elämästä.

Musta on hassua, miten tällaset pari hassua päivää koulussa saa kesän ihan yht'äkkiä muuttumaan mun silmissä syksyks. Lähin eilen ulkoiluttamaan kameraa pitkästä aikaa vaan siks, että "syksyyn taittuva" luonto inspiroi mua kuvaamaan. Lisäks selailen ihan innoissani pari päivää sitten tullutta H&M-syyskuvastoa ja imen joka paikasta syksyinspiraatiota. Kohta haluun varmaan taas ruskaretkelle, mutta sitä ennen haluun nyt ottaa kaiken irti siitä, mitä kesällä on tällä kertaa annettavana - kesä meinaa jatkuu ihan virallisesti vielä kaks viikkoa! Huomenna lähen kesänviettoon Turkuun. Vähän jänskättää koska en oo koskaan käyny siellä satunnaista läpiajoa lukuunottamatta, mutta siitä lisää sitten pian. 
Hyvää kesäviikonloppua kaikille. 

13.8.2013

Se lukuvuoden eka koulupäivä

 ...se oli tällä kertaa mulle elämän viimeinen lukuvuoden eka koulupäivä. Ens vuonna nousen samaan aikaan huutoon jossain teltassa keskellä metsää maastopuvussa, opastan turistiryhmää lapissa, surffailen Australian aalloilla tai raahaudun yliopistolle; jotain näistä, mutta tulevaisuus on vielä auki. Nyt pitää keskittyä täysillä tähän viimeiseen puristukseen ja kirjoittaa ulos kunnialla.



Mun ekaan koulupäivään kuului ensiks valtaisa puhetulva mun oikeen käden etusormelle Anniinalle, jonka kanssa juttelin paria tekstaria lukuunottamatta viimeks kuukausi sitten ja mun oli pakko päästä heti purkamaan todella tapahtumarikkaan kuukauden kaikki tapahtumat. Lisäks oli ihanaa nähdä kaikki kesän aikana piilossa olleet kaverit ja tutut. Ruokana oli perinteiseen tapaan makaronilaatikkoa (mun 12 lukuvuoden ekan koulupäivän aikana makaronilaatikkoa on ollu 9 kertaa). Koulupäivä kesti käytännössä puol tuntia, joten vielä en voi sanoa rasittuneeni liikaa. Rankan koulupäivän jälkeen kahviteltiin  (mä en juonu kahvia) mun oikeen käden muiden sormien kanssa Robert'sissa ja vaihdettiin pitkän kesän kuulumisia, super.

Eka koulupäivä on jännä homma. Vaikka se päivä on periaatteessa ihan tavallinen koulupäivä, milloin törmätään samoihin tyyppeihin kun joka muukin päivä, niin silti ekaan koulupäivään haluaa panostaa aina vähän spessusti. Mä panostin mun pukeutumiseen vetämällä jalkaan lauantaiset crossiradan pölyn peitossa olevat housut ja ikivanhan itse tehdyn topin. Lisäks suoristin hiukset, mutta Helsingin vallannu megakosteusaalto pilas senkin ilon parissa ulkona vietetyssä minuutissa. Oman ulkosen olemuksen lisäks tekee lukuvuoden alussa aina mieli uudistaa laukun sisältöä ostamalla uusia kyniä, vihkoja ja muuta jännää, mutta mä tyydyin tällä kertaa uudistamaan mun kalenteria joka kulkee tällä hetkellä vuoden puolta väliä niinkun me kaikki.

Miten teidän lukuvuoden ekat koulupäivät on sujunu? Tuntuko kouluun palaaminen kivalta vai menikö loma pilalle arjen alkamisesta?

10.8.2013

SM-supercross Vantaa


Tässä tais olla kesän vikat kisat, surullista. Vantaalla ajettiin siis SM-supercrossin vuoden viides osakilpailu jota pidettiin samalla vähän yli viikko sitten edesmenneen Niclas Polsan muistokisana. On siis varmaan sanomattakin selvää, että tunnelma oli asteen normaalia vakavampi ja fiilis oli vähän sellanen tyhjä. Kuskit muisti Niclasta liimaamalla tätä kisaa varten teetetyt tarrat pyöräänsä ja monet muut oli pukeutunu Polsalle omistettuun paitaan. Kaikista ihaninta oli musta huomata, että Niclaksen hyvät kaverit Espoon kerhosta ajoi päivän kisan Nicken ajopaidassa.

Itse kisa oli Hyvinkään MM-settien jälkeen vähän laimeahko, ja pakko myöntää, että se MXB:n perheenisien esitys lähinnä huvittaa. Itse SM-ryhmä veti kyllä hyvin, ja kiva lisä kisaan oli mm. se, että Suomen motocrossin tän hetken kirkkain tähti Harri Kullas tuli mukaan ajamaan. Kisan osanottajamäärät on vähän surullista katteltavaa, kisassa osallistujia oli meinaa niin vähän, että finaalipaikka oli melkeen varmistettuna melkeen kaikille startanneille. Joka tapauksessa supercrossia on aina kivaa seurata ja sain mä taas viettää laatupäivän maailman parhaan pikkuveljen kanssa kotoisissa maisemissa. Huippua, että Vantaalle rakennettiin pysyvä sx-rata!

P.S. Tossa joulupukkikuvassa pitäis lukea "tuntemattomasta yllättäjästä", hitto näitä mun huolimattomuusvirheitä...