-->

30.10.2013

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun



Heräsin tänään aamulla ekaa kertaa abivuonna sellaseen "fuckit'sfuckin'schooldayagain"-fiilikseen ja olisin todellakin halunnu jäädä nukkumaan. Ihan just on marraskuu, kuukausista masentavin. Aamut on nyt ihan oikeesti pimeitä, eikä asiaa auta yhtään se, että jouluun on vielä niin pitkä aika, ettei jouluvaloja ihan vielä viitti ripustella. Olin jostain syystä niin väsyny vielä päivälläkin, että nukuin tunnin päiväunet...oivoi. Onneks tätä synkkyyttä sentään piristää tässä ihan näillä hetkillä Halloween ja hauskat kurpitsalyhdyt. Oon myös piristäny viime aikoina päiviäni syömällä tosi värikkäitä ruokia. Se on oikeesti tosi hyvä idea, koska värikkäissä ruoissa (eli käytännössä hedelmissä ja vihanneksissa) on paljon vitamiineja jotka piristää!

Kerroin viime viikolla mun täysin penkin alle menneestä äikänesseestä, ja mun on ihan pakko nyt vähän hehkuttaa, että tän toisen esseen kohdalla todellakin panostin vähän enemmän. Ihan huomaamattani istuin eilen lähemmäs viis tuntia ja kirjotin pisimmän esseen ikinä - mulla oli ihan hauskaakin. Määrä ei tarkoita laatua, mutta mulla on nyt kyllä vahva kutina, että onnistuin. Perjantaina kouluinnostuspuuskassa menin, niin ikään ekaa kertaa ikinä, koulun kirjastoon tekemään läksyjä ja ougod: MIKSI KUKAAN EI OLE KERTONUT, ETTÄ UUSIMMAN COSMOPOLITANIN VOI LUKEA SIELLÄ??! Kelasin muutenkin, että voisin nyt kaikkien vitamiinien, cosmojen ja positiivisten energioiden avulla aloittaa kunnon loppupanostuksen tähän lukioon. Enää pari kuukautta jäljellä, jaiks!

Perjantaina kävin muuten Rosan kanssa kattomassa sen paljon puhutun ja kehutun The Millers-leffan, ja suosittelen sitä ihan kaikille todella lämpimästi. En oikeesti muista, milloin olisin leffassa nauranu niin paljon. Mä en yleensäkään oo mikään suuri elokuvafani, mutta tää kyllä sytytti. Siinäkin yks hyvä keino taisteluun syksyn ankeutta vastaan. Tässä taistelussa on myös tärkeetä muistaa harrastaa liikuntaa, josta piristyy tosi paljon. Muakin on lehtien tippumisen jälkeen kiusannu sellanen pieni ei jaksa-hirviö, mutta kun pakottaa ittensä liikkeelle niin tulee voittajafiilis.

Eiköhän me selvitä tänkin marraskuun yli. Tsemppiä!

27.10.2013

Tampere Supercross&Offroad expo 26/10/13


Käyn nykyään kerran vuodessa Tampereella, kattomassa motocrosskauden päättävää hallisupercrossia, ja nyt lauantaina päästiinkin taas fiilistelemään huippukisaa, joka oli kaiken lisäks vielä huomattavasti viime vuotta paremmin järjestetty. Tänä vuonna meijän faija jätti reissun suosiolla väliin, ja tuli taas kerran hyvässä porukassa moottoritietä kiitäessä se tunne, että on jees olla aikuinen ajokortillinen. Jostain syystä rakastan ajamista.

Alotettiin supercrossipäivä shoppailemalla messuilta kaikkea tarpeellista ja einiintarpeellista kamaa. Mun veli mm. osti uuden nojatuolin huoneeseensa (jep, sen mielestä kokoon taitettava varikkotuoli on tosiaan silmiä hivelevä sisustuselementti). Saatiin ajoissa varattua katsomosta tosi hyvät paikat, ja melkeen koko aika istuttiinkin paikallaan (aivan järkyttävää toi tuntikausien istuminen), mutta se kannatti koska show'sta saa hyviltä paikoilta mahollisimman paljon irti.

Ennen varsinaista kisaa oli 50-kuutioisilla (se kaikista pienin mahdollinen) pyörillä ajaville tuleville maailmanmestareille järjestetty mahtava tilaisuus päästä ajamaan supercrossia yleisön edessä. Mun ehdoton suosikki ja sydänten sulattaja oli 4-vuotias Hondakuski, niin söpöä! Mun yks suosikkijutuista hallisupercrossissa, eli näyttävä avajaisseremonia, oli järjestetty huippuhienosti. Tykkäsin erityisen paljon Stigellin #377 esiintymisestä ilman paitaa. Kisa oli hyvä, ja varsinkin finaali superjännä! (Valitettavasti mulla ei kuitenkaan oo kuvia itse kisasta, koska mun kamerakalustolla ja noilla etäisyyksillä kuvaamisessa ei ole mitään järkeä ja on arvokkaampaa keskittyä kilpailuun.) Mua harmitti se, että suomalaisen moottoripyöräurheilun supermies ja viisinkertanen tän vuoden SM-kultamitalisti (SM-motocross, -supercross, -kerhojoukkue, -enduro sekä -crosscountry) Toni Eriksson ei päässyt loukkaantumisen takia ajamaan. Ajamisen mallia näytti kuitenkin mm. Harri Kullas, joka lauantaina nappasi finaalissa kakkossijan ja viikonlopun yhteistuloksissa kruunattiin Tampere Dominatoriksi.

Nyt talven lähentyessä motocrossit menee tauolle sekä kisojen, että omankin harrastelun osalta, mutta helmikuun eka viikonloppu ja Helsingin hallisuperit tulee kuitenkin vauhdilla ja niitä jo kovasti alan odotella. Messukeskukseen kannattaa silloin siis todellakin raahautua ja kokea itse tää mahtava laji katsojaystäväisimmillään.

17.10.2013

Kiidän ohituskaistalla, oon koukussa vauhtiin

Keskiviikko-iltapäivällä nostettiin kytkintä (jep, mun auto on manuaalivaihteinen) ja kiihdyetettiin kohti Mikkeliä mun veljen kanssa. Oijoij, se oli hupaa ajella rauhallista motaria syysauringonlaskussa ja popittaa Cheekiä todella kovaa. Ennen matkaanlähtöä ehdin käydä pyörähtämässä muun muassa kirjastossa hakemassa lisää lomalukemista ja H&M:ssä ostamassa kengät. Kyseiset ballerinat ei kyllä oo ihan paras tohon ovella kolkuttelevaan talveen, mutta 7€ ihanista seiloriballerinoista oli niin vähän, että ostin ne kaappiin odottamaan. Onnistuin siellä H&M:ssä muuten saattamaan itteni supernoloonhassuun tilanteeseen, kun kokeilin sormusta. (Puolet arvas jo.) Se pirun sormus solahti oikein liukkaasti sormeen, mutta sain kuitenkin naama punasena repiä sitä irti ja olin jo vähällä mennä se ruma sormus sormessa kassalle ja jatkaa repimistä himassa kun se vihdoin puhtaalla raivolla irtosi. En ehkä enää ikinä kokeile sormuksia kaupassa; varsinkaan kun en sellaista ikinä tule mistään henkkamaukasta ostamaan. Tästäkin sain hyvän muiston mille nauraa, sillä itselleen nauraminen on kaikista hauskinta!

Ihan muuten asiasta miljoonanteen noihin kuviin tosin liittyen: piparinmakuinen protskupatukka on hyvinkin supisuomalainen, mutta aivan huippu keksintö! Innolla ootan, että pääsen jossain vaiheessa maistamaan ton saman sarjan kanelipullapatukkaa, meillä on meinaa niitäkin. Ja ihan vaan ruon suomilinjalla jatkaakseni voisin suositella myös laittamaan banaania leivän päälle. En kuitenkaan suosittele sitä pullaleipä-maapähkinävoi-banaani-comboa, vaan suomityyliin siis paahdettua tummaa leipää ja banaania. Ite käytin tota saaristolaisleipää mitä mun vanhemmat oli ostanu Silakkamarkkinoilta, ja se yhdistelmä ainakin oli super! En yleensä edes syö leipää, mutta toi oli todellakin poikkeus sääntöön. Oon muuten miettiny, että mua pidetään varmaan kunnon pullana kun kaikki ruokakuvat mitä tänne heittelen on aina jotain sokeripommeja (onko?). Haha, ei vaan tuu ikinä otettua kuvaa siitä maitorahkasta mitä kiskon 95% päivistä.

16.10.2013

Cookie dough



Mun syysloma on alkanu huippuhyvin sillä mä sain loppuvuodeks töitä! Tää tarkottaa sitä, että mun ei tarvitse enää istua tuntitolkulla toimettomana himassa. Nyt aijon todella ottaa kaiken ilon irti tästä syyslomasta, lomailla ja rentoutua vielä kerran oikeen kunnolla sekä nauttia elämästä. Sain kaikki koulutyötkin tehtyä heti loman alussa, joten esimerkiks eilen mulla oli aikaa muun muassa leipoa keksejä säilöön pimeitä syysiltoja varten (mutta... katsotaan nyt kauanko nää säilyy tuolla kaapissa ennen katoamistaan parempiin suihin)

Mun tarkotuksena oli leipoa sellasia jenkkikeksejä, ja teinkin noin siis American Cookie-reseptillä, mutta ei noista koostumukseltaan ihan sellasia haluttuja tullut. Cookie-reseptin haku jatkuu siis edelleen. Nää amerikkalaiset keksit on hauskoja, koska niihin voi yhdistää vaikka mitä makuja; ite tein tällä kertaa hasselpähkinä-suklaa-, suolapähkinä-valkosuklaa-, sekä M&M's-keksejä. Tosta keksitaikinasta mä en kyllä edelleenkään tykkää, ja musta on hassua ajatella, että joku keksi kehittää tosta vielä maailman tunnetuimman jätskimaun. En yleensäkään tykkää mistään raa'asta taikinasta ja musta piparitaikinakin on aika oksettavaa.

Anyways, nautitaan värikkäistä keksikuvista ja nautitaan syyslomasta! P.S. Hehheh, joku ihan salee luuli, että tää on joku leivontaohjepostaus!

14.10.2013

Viikonlopun vauhtikeskuskuulumiset

Pari laadutonta kännykkäkuvaa voilá, koska lauantaina unohdin kameran akun- ja sunnuntaina koko kameran kotiin. Oon kuitenkin siis hengaillu Vantaan Vauhtikeskuksessa hauskoissa merkeissä. Lauantai-aamuna lähettiin mun sedän Ladalla jokkisradalle (...eli sellanen kiihdytysajorata kai suomennettuna) kaahailemaan. Vaikka Lada on maailman karmein auto ja lähtökohtasesti on todella noloa ajaa sellaisella, niin oon ylpee ittestäni koska ei nykynuorisosta kyllä montaa löydy joka sen olisi tehnyt. Mä voin nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että se oli karmeaa mutta oikein hauskaa.

Sunnuntaina mun piti lähteä kavereiden kanssa piristymään I love me-messuille, mutta ison kaveriporukan ja pienen ajattelemattomuuden yhdistelmä sekä ihme säätö saattaa joskus koitua ongelmaksi, joten mä sitten päätin suosiolla jättää ne messut tänä vuonna väliin. Messuilun sijaan faija pestas mut rekkakuskiksi crossimekaanikkokuskiksi Lavankoon, ja mä sitten elämäni ekan kerran vein veljen ajamaan. Ehkä mun on myönnettävä, että loppujen lopuks viihdyn varmaan paremmin siellä crossiradalla kun keskellä pissisarmeijaa muotimessuilla.


13.10.2013

PUMPKIN

Halloween-asu vielä auki? Tai vielä pahempi; puuttuva vanhojentanssipuku? Laitoin mun tanssipuvusta myynti-ilmotuksen jo heinäkuussa, mutta se vanheni jo kesäloman aikana, ja heräsin vasta nyt siihen, että mulla on vieläkin aivan ihana puku vailla käyttöä. Kyseinen puku palveli mua hyvin viime helmikuussa, ja nyt olisin valmis suomaan jollekulle toiselle saman ilon tällä varmasti joukosta erottuvalla kauniilla tanssipuvullaTästä pääset lukemaan tarkempaa infoa puvusta, ja kysymyksiin vastaan mielelläni :) Niin ja hinta on tietty aina neuvoteltavissa!

12.10.2013

Iki-ihana syksy ja villakangastakki


Ai mitä kuuluu...hyvää kiitos! Ihanaa vastata taas rehellisesti näin! Oon joskus sanonuki, että hyvä elämä koostuu onnellisesta arjesta ja tää onnellisesti päivä kerrallaan eläminen on sitä onnellista arkea. Mulla on siis tosiaan tosi vähän koulua ja tosi paljon vapaa-aikaa, mutta oon onnistunu kehittämään ittelleni paljon kaikkea tekemistä ja oon vähitellyn hoitanukin kaikkia tosi kauan tekemättömiä lojuneita hommia. Oon tehny kaikki vähät koulutyöt tosi huolella, lukenu kirjoja, järjestelly vanhoja valokuvia (tuskasta, mutta palkitsevaa hommaa) ja hommaillu kaikkea muutakin jännää. Yks jännä on juokseminen, mikä maistuu tällä hetkellä paremmalta kun koskaan.

Kelit on ollu aika karmaisevia monena päivänä, mutta runsas kosteus tarkottaa ihanan happirikasta ilmaa ja näin ollen ihanteellista juoksukeliä. Kun ikkunasta kattelee sitä harmaata syyskeliä, houkutus lenkkipolulle on kaikkea muuta kun suuri ja joka aamu päätänkin, että en varmasti enää mee lenkille. Oon vaan jotenkin onnitunu päivä toisensa jälkeen pakottamaan itteni urheilemaan, ja siitä kyllä myös oon ittelleni kiitollinen. Juokseminen raikkaassa syksyn tuoksuisessa syysilmassa kaikista kauneimpana ruskan aikana hyvää musaa fiilistellen on käsittämättömän cool!

Ylhäällä näkyy pari kuvaa sekä Suomenlinnasta, missä käytiin iltakävelyllä perjantaina Vilman kanssa, sekä iki-ihanasta Kruununhaasta. Krunikassa käytiin harrastamassa vähän korkea-kulttuuria, kun kärsittiinnautittiin iltapäivä ruotsinkurssiin kuuluvasta teatterista (jossa ei ollu päätä eikä häntää). Oli kyllä hauskaa huomata, että kyllä mä aika paljon ymmärsin siitä! Nää kaks aktiviteettia sekä toi pizza avas mun syysloman, ja nyt oonkin taas seuraavan viikon vapaalla. Hyvää syyslomaa siis vaan kaikille syyslomailijoille!

10.10.2013

Pieni kahvihetki


Mun kavereilla oli tänään hypäri ja ne päätti viettää sen meijän suosikki-Robert'sissa Citykäytävässä. Ite olin tässä vaiheessa jo päässyt koulusta, mutta hengailin silti hetken mukana ja otin oikeen superherkullisia kuvia. Kavereiden kanssa kahvittelu on kyllä hupaa, mutta en kuitenkaan hirveesti sitä harrasta. Kahvilat meinaa osaa ainakin täällä päin nostaa hintansa pilviin, enkä todellakaan maksa mielelläni viittä euroa jostain juomasta (kahvista nyt puhumattakaan, ei sitä mulle). Tällä kertaa selvisin halvalla, kun hengailin vartin kuvailemassa muiden kahveja ja jatkoin matkaani juoksemalla bussiin. Oon muuten hyvin usein ihmetelly sitä kun vuosi toisensa jälkeen Salkkareissa ne teinit hengaa aina siinä kulmakunnan lähikahvilassa, niillähän menee miljoona siihen kahvitteluun! 

Salkkareissa mua ärsyttää yks toinenkin juttu tosi paljon; kenellä on kevätjuhlat keskellä lumikinoksia Suomessa Helsingissä!? Ne käsikirjottajatkin vois mun mielestä joskus kelata vähän enemmän, vaikka kyse onkin erittäin fiktiivisestä saippuasarjasta. Vaikka Salkkareissa on aikojen saatossa tapahtunu vaikka mitä käsittämättöntä ja kummaa, niin tää oli kyllä pohjanoteeraus... Näin sulavasti tunnelmallisesta kahvittelusta Salkkareiden analysointiin. Hyvää torstai-iltaa kaikille! :)