-->

25.11.2013

Joulu näytti saavuttaneen myös länsinaapurin



Huippu risteily koostu pienistä kivoista jutuista. Hyvää ruokaa ja juomista, parasta seuraa ja uusia tuttavuuksia, kulttuurielämyksiä ja viihdettä. Kaikki tämä tasapainossa seilattiin pari päivää Itämerellä meijän koulun pikkujouluristeilyn merkeissä.

Alotettiin torstai-iltana risteily nautiskelemalla överihyvästä jouluisesta buffetpöydästä. Loppuilta käytettiinkin sitten tanssimiseen ja hauskanpitoon. Perjantaina oli vuorossa päivä Tukholmassa eli pientä shoppailua, kahvittelua, kuvailua ja ruotsinkielen käytännönharjoituksia. Huomattiin tosin se, että ei niitä ruotsalaisia näköjään pahemmin huvita ruotsia puhua, vaan ne kääntää keskustelun englantiin vaikka ite ruotsia puhuiskin. Oltiin liikkeellä mukavan pienellä porukalla, niin homma pysyi kerrankin hyvin käsissä ja ainakin ite viihdyin Tukholmassa oikein hyvin tällä kerralla. Tukholma on musta kyllä oikeen kiva kaupunki, mutta hämmästyttävää on se, että metrotunnelissa tuoksuu kanelipulla perus kusisuomiviinalöyhkän sijasta.

Paluumatka keskityttiinkin sitten halpojen prosenttien kiskomiseen kakkoskannen laatuhyteissä. Erityisen huonon mielikuvan vastaisesti meillä oli kuitenkin huippuhauskaa siellä, eikä se Ö-luokka niissä hyteissäkään enää näin toisella lukioristeilyllä ollu niin kovin paha. Lauantai-aamuna juoksinkin sitten parin tunnin unien jälkeen pää kolmantena jalkana myymään Robinin uusinta levyä niin, ettei kerenny edes tuntea haikeutta risteilyn loppumisesta. Tack så mycket för alla en gång ännu!

24.11.2013

Kakkoskannen seiloriblondi


Neule: Holly&Whyte by Lindex Farkut: H&M Vyö: Citymarket vuonna 2008 Ballerinat: H&M  
Blond hair by Salon Riikka Outfit by Riikka-Maria V. Photography by Aino Kopra
Lopputulos: Kaikki näkevät miksi meikä ei lataile asukuvia. En vaan kertakaikkiaan kehtaa leijua kaikilla kalliilla ja hienoilla merkkivaatteillani.

Oli mulla asiaakin.

First one: Miksi puolet näistä kuvista muuttui ruskeiksi?
Second one: Terkkuja ruotsinlaivalta. Lisää materiaalia luvassa heti kun saan aikaiseksi seuloa ja käsitellä ne. Nyt pitää nukkua univelkoja pois ja herätä huomenna viideltä aamuvuoroon. Väsyttää vieläkin vaan niin pirusti vaikka nukuin 13 tuntia, heh.

9.11.2013

Kuusi vuotta Jokelasta




¡Hola! ¿Qué pasa? Pitkästä aikaa täällä tänään. Mennyt viikko oli arkea karuimmillaan: vähän vapaa-aikaa, vielä vähemmän valoa ja aivan liian vähän treenitunteja. Tätä tää arki sitten tulee olemaan koska alotin työt Anttilassa. Työ sinänsä on ollu tosi kivaa ja nyt jo peräti neljä vuoroa tehneenä on hauskaa huomata, että siihen työhön alkaa rutinoitumaan, eikä mun tarvii enää joka asiakkaalle sanoa ekan päivän tavoin vaan "anteeksi, olen uusi täällä enkä ole tästäKÄÄN asiasta varma", itse asiassa sanoin noin tänään ehkä vaan ihan pari kertaa. Lisäks tää työ on huomattavan paljon enemmän mua kun lasten- tai vanhustenhoito, mutta kyllä mun tulee ehkä vähän ikävä valoisia päivälenkkejä. Ei mulla oikeesti edes oo kun kolme tai neljä vuoroa viikossa, joten kyllä mulle jää vapaa-aikaakin. Sen vapaa-ajan voikin sitten kivasti käyttää vaikka ruotsin esseiden kirjottamiseen...huoh, en tajuu mikä siinä kielessä on niin vastenmielistä! Tänään yritin kirjottaa kirjoitin kaks esseetä, mutta ilman sanakirjaa siitä ei olis tullu yhtään mitään ja sen kanssakin puolet tekstistä vääntyy espanjaan.

Tän viikon kaks ekaa päivää oli mun elämäni oikeesti kaks nolointa päivää. Mun autoonhan tosiaan tuli joku sähköoikosulkuhomma ja sen huollon ajan mä sain käyttöön mun sedän joutavan ruosteisen vanhan romuopelin jonka taustapeilit ja vähän muutkin osat pysyy ilmastointiteipillä lujasti kiinni. Meinasin vajota maan alle kun juna-asemalta mua vastapäätä lähti samaan aikaan joku pukumies uudella mersullaan...että hei vain hei!

Perjantaina vietettiin Porvoossa mun kaverin Auran 18-vee bileitä, ja pääsin ihanasti vähän irtautumaan siitä perusarjesta. Mun biletys on kyllä nykyään varmaan monen mielestä melko tylsänpuoleista, koska lähinnä keskityn vaan seuraavan aamun juoksulenkin reitin suunnitteluun muiden rällätessä. Naurettiin just yks päivä sitä, kuinka valitin aikanaan wanhojenristeilylle mun kahelle jo silloin täysikäselle kaverille siitä, että ne ottaa liian rauhallisesti vaikka ne on niitä aikuisia ja sais bailata ihan laillisesti. Sitten hups vaan mustakin tuli aikuinen ja tylsä. Heh. No, raitis ja terveellinen elämä ei ehkä oo asioita, joista kannattais olla mitenkään pahoillaan- päinvastoin! Mua ei hirveesti harmittanu sekään, että viime viikonlopun halloweenbileiden saattelemina en lähteny lukuisista kehotuksista huolimatta kaheks tunniks sateeseen jonottamaan Kaivolle pääsemättä lopulta ikinä sisään.

Ihanaa, huomenna saa nukku taas ysiin! Muistakaahan kaikki keittää aamukahvit isille tai muistaa niitä muuten vaan. Mä ainakin ajattelin vielä keksiä jotain hauskaa, sillä onhan tässä vielä aikaa monta yön tuntia.

2.11.2013

Pumpkins scream in the dead of night



Vapiskaa! Mä tykkään oikeesti Halloweenista, ihan niinkun kaikista muistakin kissanristiäisistä milloin on mahollista överikoristella koti, tehdä teemaan sopivia ruokia ja kutsua kaverit kylään. Mun mielestä Trick or Treat-perinne ja muukin jenkkien yliampuvuus yleensä kaikessa vois hyvin rantautua Suomeen. Halloween on siis jees, mut en oo koskaan tajunnu sitä, että toivotetaan Happy Halloween...eihän tässä oo mitään hyvää ja onnellista!


Meillä oli koulussa Halloween-teemapäivä jo torstaina, ja oppilasopiskelijakunta oli todellakin tehnyt hienoa työtä järjestäessään kaikki. Meillä oli koulussa tapahtunut "murha", käytävät oli muutettu kammokujiksi ja lisäks ruokala pelotteli aivan liian hyvällä ruoalla ollakseen kouluruokaa. Musta on myös hauskaa, että meijän koulussa jengi oikeesti lähtee mukaan kaikkiin teemapäiviin ja pukeutuu vaikka miksi muumioiksi, kun ylä-asteella me oppilaskuntalaiset oltiin siellä ainoita pukeutujia.
 

Perjantai-iltana eli oikeena Halloweenina kokoonnuttiin muutaman kaverin kanssa meille istumaan iltaa ja juhlimaan. Ilta kului ihan älyttömän nopeasti kun kerrottiin kummitustarinoita, juoruiltiin miehistä, syötiin karkkia ja pidettiin hauskaa. Mä rakastan juhlien ja tällasten pienten kemujen järkkäämistä ja jälleen kerran näytti siltä, että onnistuin ilahduttamaan myös kanssaihmisiäni.

P.S. Mä oon tällanen kirkkain silmin kummituksiin ja henkimaailman niitä pelkäämättä uskova ihmetapaus, mutta kun kohtasin tota ylinnä olevaa biisiä haaliessa Marilyn Mansonin veret hyytävät kasvot niin hrrr... sitä mä pelkään!
P.P.S. Musta PUMPKIN on englannin kielen paras sana!