-->

9.11.2013

Kuusi vuotta Jokelasta




¡Hola! ¿Qué pasa? Pitkästä aikaa täällä tänään. Mennyt viikko oli arkea karuimmillaan: vähän vapaa-aikaa, vielä vähemmän valoa ja aivan liian vähän treenitunteja. Tätä tää arki sitten tulee olemaan koska alotin työt Anttilassa. Työ sinänsä on ollu tosi kivaa ja nyt jo peräti neljä vuoroa tehneenä on hauskaa huomata, että siihen työhön alkaa rutinoitumaan, eikä mun tarvii enää joka asiakkaalle sanoa ekan päivän tavoin vaan "anteeksi, olen uusi täällä enkä ole tästäKÄÄN asiasta varma", itse asiassa sanoin noin tänään ehkä vaan ihan pari kertaa. Lisäks tää työ on huomattavan paljon enemmän mua kun lasten- tai vanhustenhoito, mutta kyllä mun tulee ehkä vähän ikävä valoisia päivälenkkejä. Ei mulla oikeesti edes oo kun kolme tai neljä vuoroa viikossa, joten kyllä mulle jää vapaa-aikaakin. Sen vapaa-ajan voikin sitten kivasti käyttää vaikka ruotsin esseiden kirjottamiseen...huoh, en tajuu mikä siinä kielessä on niin vastenmielistä! Tänään yritin kirjottaa kirjoitin kaks esseetä, mutta ilman sanakirjaa siitä ei olis tullu yhtään mitään ja sen kanssakin puolet tekstistä vääntyy espanjaan.

Tän viikon kaks ekaa päivää oli mun elämäni oikeesti kaks nolointa päivää. Mun autoonhan tosiaan tuli joku sähköoikosulkuhomma ja sen huollon ajan mä sain käyttöön mun sedän joutavan ruosteisen vanhan romuopelin jonka taustapeilit ja vähän muutkin osat pysyy ilmastointiteipillä lujasti kiinni. Meinasin vajota maan alle kun juna-asemalta mua vastapäätä lähti samaan aikaan joku pukumies uudella mersullaan...että hei vain hei!

Perjantaina vietettiin Porvoossa mun kaverin Auran 18-vee bileitä, ja pääsin ihanasti vähän irtautumaan siitä perusarjesta. Mun biletys on kyllä nykyään varmaan monen mielestä melko tylsänpuoleista, koska lähinnä keskityn vaan seuraavan aamun juoksulenkin reitin suunnitteluun muiden rällätessä. Naurettiin just yks päivä sitä, kuinka valitin aikanaan wanhojenristeilylle mun kahelle jo silloin täysikäselle kaverille siitä, että ne ottaa liian rauhallisesti vaikka ne on niitä aikuisia ja sais bailata ihan laillisesti. Sitten hups vaan mustakin tuli aikuinen ja tylsä. Heh. No, raitis ja terveellinen elämä ei ehkä oo asioita, joista kannattais olla mitenkään pahoillaan- päinvastoin! Mua ei hirveesti harmittanu sekään, että viime viikonlopun halloweenbileiden saattelemina en lähteny lukuisista kehotuksista huolimatta kaheks tunniks sateeseen jonottamaan Kaivolle pääsemättä lopulta ikinä sisään.

Ihanaa, huomenna saa nukku taas ysiin! Muistakaahan kaikki keittää aamukahvit isille tai muistaa niitä muuten vaan. Mä ainakin ajattelin vielä keksiä jotain hauskaa, sillä onhan tässä vielä aikaa monta yön tuntia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti