-->

31.8.2014

Kesä 2014 - loppuelämäni ensimmäinen kesä

Ja sitä se todellakin oli; superkesä, erilainen kesä, tunteita täynnä oleva kesä, uuden alun kesä. Kaikesta arjen harmaudesta välittämättä tämä oli rehellisesti tähänastisen elämäni ehdottomasti paras kesä. Voisi melkeen sanoea, että löysin itseni vaikka en mä nyt varsinaisesti niin kovin hukassa ollutkaan. Tätä postausta kirjoittaessa mulla on jollakin käsittämättömällä tavalla snadisti juhlallinen fiilis, vähän haikea mutta onnellinen.

Mun kesä alkoi vappuna. Olin sinä päivänä niin onnellinen, ettei sitä oikeen voi sanoiksi muotoilla, silloin tiesin, että vaikka en tiedä mitä tapahtuu niin tästä kesästä tulee hyvä. Kiivettiin Lahden mäkihyppytorniin ja mä en voinut lopettaa hymyilemistä. Toukokuussa sain tietää pääseväni ylioppilaaksi, ja lakin vedin päähän kesäkuun kynnyksellä. Olin kuullut, että se päivä on yksi elämän parhaista ja niin se olikin. Teki mieli kiljua, hyppiä ilmaan ja halata jokaista vastaantulijaa. Olin päättärijuhlinnassa kuskina, ja kaikki ihanat muistot jäi kirkkaana mieleen.

Kesäkuun alussa suoritin pääsykokeet pois alta ja huokasin helpotuksesta odotellen välivuottani. Kesäkuussa mulla oli myös elämäni eka palkallinen kesäloma. Juhannusta vietettiin perinteisesti mökillä suvun kanssa, mutta tein myös jotain odottamatonta ja superhauskaa kun nostin kytkintä jo lauantai-aamuna. Kesäkuun lopussa mulla oli synttärit, ja järkättiin puolivahingossa parhaimmat bileet, joissa ikinä oon ollut. 40+ vierasta sai mut tuntemaan itseni melkeen prinsessaksi.

Heinäkuun helteiden alkaessa palasin sopivasti töihin, mutta vapaapäivistä nautinkin sitten senkin edestä. Hengailin rannalla, ajoin autolla, rakastin ystäviäni, tapasin niin monta Tinder-machia, etten pysyny enää laskuissa, uin, söin jätskiä, treenasin paljon, fiilistelin MM-crossia ja huusin ilosta sekä vapaudesta. Yksi parhaista päivistä oli mun ja Vilman ex tempore-reissu Turkuun jätskille.

Elokuun alussa aloin pohtimaan elämää tylsinä työvuoroina ja muotoilin uudet tavoitteet. Vanha kirja päättyi ylioppilasjuhliin ja tämä loppuelämän ensimmäinen kesä oli mun henkilökohtainen irtiottoni elämästä. Puhuin paljon tärkeiden ystävien kanssa ja tajusin, että näin onnellinen en varmaan koskaan oo ollut! Mun kesä päättyi yhtä korkealla kun se alkoi kun ihailtiin stadin parhaalla näköalapaikalla Helsinkiä, ja se päätty hyvin. Olin kesäni vikoilla minuuteilla yhtä onnellinen kuin silloin Lahden kaupungin yläpuolella hetkenä, josta tuntui olevan jo todella, todella pitkä aika.

22.8.2014

Kesän loppua syksyn alkua



                                                                                 GT top | H&M jeans | Guess belt | Louis Vuitton bag | DKNY ballerinas

Viime päivinä on kyllä joutunut myöntämään itselleen, että niin se kesä meni. Ulos lähtiessä on pakko vetää se takki päälle ja töiden päätyttyä ysiltä illalla on pimeää. Vielä pari viikkoa sitten mua harmitti syksyn väistämättömyys ja se, että Suomen kesä on niin kovin lyhyt. Nyt oon kuitenkin taas saanu psyykattya itteni siihen syksymoodiin, koska musta ei vaan kertakaikkiaan oo elämään negatiivisuuden keskellä! Koska nyt anyways on sateista ja hiljalleen yhä harmaampaa. niin aletaan sitten odottaa sitä, että lehdet värjääntyy ja voi taas alkaa juomaan jotakin lämmintä.

Postauksen kuvat on viime viikon lauantailta, siltä samaiselta reissulta siis kun kuvasin Vilmaa. Silloin oli vielä lämmintä ja kesäistä, mutta siihen ne kelit tais sitten jäädäkin. Pakko myöntää, että näitä kuvia kattoessa iski sellanen ää-fiilis koska mun vertailukohde Vilma vaan on niin upea, kun taas mua ei ole luotu sen kameran eteen... Lisäksi laitoin kiireessä jalkaan väärät kengät, jotka ei sopineet asuun. Oikeesti mulla vaan oli epäkuvauksellinen päivä, ens kerralla sit paremmin.

Mutta joo se syksyn tuleminen näkyy myös siinä, että ne pari kaveria, ketkä jatkaa opiskeluaan muuttaa nyt. Lauantai-iltana juhlittiin Sallan läksiäsiä ja kokoonnuttiin vielä kerran isolla porukalla ja kesäfiiliksellä. Eilen torstaina hengailin stadissa taiteiden yössä ekaa kertaa moneen vuoteen. Yhtään kuvaa en reissulta napannut, mutta kivaa oli ja sain vielä yhden ihanan värikkään muiston loppuelämäni ensimmäisen kesän arkistoihin.

17.8.2014

Vilma

Kesän ekan ja vikan kokonaisen vapaaviikonlopun lauantaina näin Vilmaa, joka juuri muutti Espooseen opiskelemaan. Se on ihan käsittämättömän ihana fiilis kun ystävä, joka on asunut ennen ihan toisessa kaupungissa, muuttaa tähän viereen. Vilma on yks niistä harvoista valokuvaajista kehen luottaa, mutta tällä kertaa laitoin kauniskasvoisen ystäväni kameran toiselle puolelle ja fiilistelin ite valokuvaajan roolissa.

Oon viime aikoina kehittyny valokuvaajana ihan hurjasti, ja oon ehkä vähitellen alkanu tajuamaan, että ei musta todella taida olla malliksi. En osaa poseerata ja lisäksi mun pallonaamageenit ei vaan kertakaikkiaan sovi salamavaloihin. Kyllä me otettiin munkin asusta parit räpsyt ja ne tulee tänne pian, mutta paljon enemmän olin nyt innoissani näistä Vilman kuvista. Eikö olekin upea neiti?

14.8.2014

Kuuman auringon alla



Tää postaus tulee sopivasti tähän sateisen syksyn alkuun, kun jälleen yksi intiaanikesä on vietetty auringossa maaten. Yllä oleva video vetosi muhun kuitenkin niin paljon, että en vaan halunnut jättää sen jaksamista ensi kesään! Videolla tavalliset ihmiset pääsevät tarkastelemaan ihoaan ultraviolettivalossa, joka paljastaa auringon aiheuttamat jäljet, sekä havainnollistaa samalla aurinkovoiteen vaikutuksen.

Mä en itse oo koskaan ollut mikään auringonpalvoja, sillä musta auringon ottaminen ja paikallaan oleilu on tylsää. Oon kuitenkin saanut elämässäni hyvin paljon aurinkoa tekemällä aina jotain suorassa auringonpaisteessa kaikki kesät. Kaikista pahinta on se, että muistan harvoin käyttää aurinkosuojaa, sillä mun iho on luonnostaan tummasävyinen ja palaa todella harvoin. Tämän videon katsomisen jälkeen muistan varmasti lopun elämääni levittää sitä aurinkovoidetta, vaikka palamisen vaaraa ei sinänsä olisikaan.

Monet sanovat rakastavansa auringonottoa ja lämmintä tunnetta iholla, rusketuksesta nyt puhumattakaan. Hyvästä aurinkosuojastakaan ei kuitenkaan ole hyöyä, jos puhutaan todella suurista määristä auringon ultaviolettisäteilyä. Varsinkin kasvot olisi tosi tärkeää suojata, ja itse ainakin tykkään vetää hellepäivänäkin naamaan normaalit pakkelit - ihan vaan kasvojen suojaksi. Yllättävän nuorilla ihmisillä näkee auringon selvästi vanhentamia kasvoja, ja sellaisena en halua itseäni peilistä katsoa.

Näin nuorena kun mä olen, on vielä mahdollista vaikuttaa siihen, miltä parinkymmenen vuoden päästä näyttää, muutaman vuoden päästä sekin alkaa olemaan ehkä jo myöhäistä. Itse olen  mielummin asteen vaaleampi nuoruudessani jos saan vastineeksi kauniin ja terveen ihon vanhempanakin. Tämän takia aijon kiertää myös jatkossakin muun muassa solariumit kaukaa. Kauniin rusketuksen saa hyvillä tuotteilla purkistakin.

Päätös on jokaisen oma, mutta postauksen video kannattaa joka tapauksessa katsoa!

11.8.2014

Stadi



Helsinki on sellanen paikka mihin kaipaa silloin, kun siellä ei vähään aikaan oo käyny. Nyt kesän aikana oon käyny siellä aika harvoin, ja yhtenä kauniin vapaapäivänä päätin vaan lähteä viettämään laatuaikaa itseni kesken keskustaan. Pyörin muutamissa kaupoissa ja ostin jotakin pientä sekä söin lounasta eli patonkia Espan puistossa ja juttelin samalla pitkään Unicefin feissarin kanssa. Kävin myös ekaa kertaa ikinä kuuluisassa Punnitse ja säästä-kaupassa, ja herkuttelin jogurttipähkinöillä ja sellasilla.

Mutta niin, tiiättehän kun joku paikka on sellanen, mihin vaan on sellanen tietynlainen kaipuu. Mulle se on kyllä Helsingin keskusta, sillä oon viettäny siellä viime vuosistani niin suuren osan ajasta, että sinne on kotiutunut. Keskusta on sellanen paikka, joka tuntuu niin tutulta, että siellä tuntee olonsa mukavaks ja rentoutuneeks. Haha tää sama ilmiö esiintyy meillä töissä osastojen välisinä eroina. Nyt kesällä oon muutamia kertoja joutunu tuuraamaan vieraalle osastolle ja se fiilis kun palaa tutulle maaperälle on vähän vastaava, haha.

Tänään olin välivuorossa duunissa ja tuntuu ihan luksukselta olla jo tähän aikaan kotona. Sen kunniaks ajattelinkin lähteä piristävälle juoksulenkille ja fiilistellä tätä hyväntuoksuista loppukesää!

2.8.2014

Elokuu, uusi kappale ja cheers elämälle



Musiikki on tosi iso osa mun elämää, oon kertonu siitä aijemminkin. Monilla pariskunnilla on sellanen "oma biisi", ja sellasen kuuleminen saa kipeän eron jälkeen raavaan miehenkin itkemään. En ihmettele musiikin voimaa yhtään, ja mullakin on paljon sellasia The Biisejä, jotka muistuttaa eri tilanteista. Reckless Loven Night On Fire muistuttaa mua aina ja ikuisesti B-ajokortin ajotunneista maailman parhaan liikennemaikan kanssa. Brother Firetriben For Better Or For Worse palauttaa mut hetkeen, jota toi biisin nimi kuvaa yllättävän hyvin. 

Yllä kuultu David Guettan Lovers On The Sun on se biisi, mitä kuunnellessa voi helposti kuvitella unelmatreffit. Mä en koskaan ollu määrittäny mitään unelmatreffejä, ennen kun tajusin olevani niillä. Ruskettunut, komea ja hyvin kohtelias mies. Kuuma kesäpäivä. Ajelu vesijetillä lämpimässä meressä. Auringonottoa, kylmää juomista ja rentoa chillailua mökkilaiturilla. Kahdestaan kohti auringonlaskua avobemarilla - kovaa. Ja toi biisi soi siinä... En tiiä, että kuinka yleisesti suvaittavaa ja etiketinmukaista on kirjottaa treffeistä julkiseen blogiin, mutta YOLO. Sitäpaitsi, ei ne treffit edes johtaneet mihinkään elämää suurempaan.

Ko. Guettan kesähitti tulee unelmatreffien lisäks luultavasti koko loppuelämäni tuomaan mun mieleen sen hetken, kun sain mun elämäniloni tämän kesän osalta takasin. Jätin menneisyyden haamut ja hyppäsin benji-hypyn Kaivopuistossa. Lysti kustansi huntin, mutta se oli joka sentin arvoinen. Se hyppy tuntemattomaan poisti jotain ja antoi tilalle jotain, mitä oon etsinyt ja mikä on peilautunu myös Eleganssin sivuille hiljaiselona.

Mulla on tällä hetkellä kaikki paremmin kun ehkä koskaan aikaisemmin. Tästä tulee ihan varmasti mahtava elokuu.