-->

31.8.2014

Kesä 2014 - loppuelämäni ensimmäinen kesä

Ja sitä se todellakin oli; superkesä, erilainen kesä, tunteita täynnä oleva kesä, uuden alun kesä. Kaikesta arjen harmaudesta välittämättä tämä oli rehellisesti tähänastisen elämäni ehdottomasti paras kesä. Voisi melkeen sanoea, että löysin itseni vaikka en mä nyt varsinaisesti niin kovin hukassa ollutkaan. Tätä postausta kirjoittaessa mulla on jollakin käsittämättömällä tavalla snadisti juhlallinen fiilis, vähän haikea mutta onnellinen.

Mun kesä alkoi vappuna. Olin sinä päivänä niin onnellinen, ettei sitä oikeen voi sanoiksi muotoilla, silloin tiesin, että vaikka en tiedä mitä tapahtuu niin tästä kesästä tulee hyvä. Kiivettiin Lahden mäkihyppytorniin ja mä en voinut lopettaa hymyilemistä. Toukokuussa sain tietää pääseväni ylioppilaaksi, ja lakin vedin päähän kesäkuun kynnyksellä. Olin kuullut, että se päivä on yksi elämän parhaista ja niin se olikin. Teki mieli kiljua, hyppiä ilmaan ja halata jokaista vastaantulijaa. Olin päättärijuhlinnassa kuskina, ja kaikki ihanat muistot jäi kirkkaana mieleen.

Kesäkuun alussa suoritin pääsykokeet pois alta ja huokasin helpotuksesta odotellen välivuottani. Kesäkuussa mulla oli myös elämäni eka palkallinen kesäloma. Juhannusta vietettiin perinteisesti mökillä suvun kanssa, mutta tein myös jotain odottamatonta ja superhauskaa kun nostin kytkintä jo lauantai-aamuna. Kesäkuun lopussa mulla oli synttärit, ja järkättiin puolivahingossa parhaimmat bileet, joissa ikinä oon ollut. 40+ vierasta sai mut tuntemaan itseni melkeen prinsessaksi.

Heinäkuun helteiden alkaessa palasin sopivasti töihin, mutta vapaapäivistä nautinkin sitten senkin edestä. Hengailin rannalla, ajoin autolla, rakastin ystäviäni, tapasin niin monta Tinder-machia, etten pysyny enää laskuissa, uin, söin jätskiä, treenasin paljon, fiilistelin MM-crossia ja huusin ilosta sekä vapaudesta. Yksi parhaista päivistä oli mun ja Vilman ex tempore-reissu Turkuun jätskille.

Elokuun alussa aloin pohtimaan elämää tylsinä työvuoroina ja muotoilin uudet tavoitteet. Vanha kirja päättyi ylioppilasjuhliin ja tämä loppuelämän ensimmäinen kesä oli mun henkilökohtainen irtiottoni elämästä. Puhuin paljon tärkeiden ystävien kanssa ja tajusin, että näin onnellinen en varmaan koskaan oo ollut! Mun kesä päättyi yhtä korkealla kun se alkoi kun ihailtiin stadin parhaalla näköalapaikalla Helsinkiä, ja se päätty hyvin. Olin kesäni vikoilla minuuteilla yhtä onnellinen kuin silloin Lahden kaupungin yläpuolella hetkenä, josta tuntui olevan jo todella, todella pitkä aika.

2 kommenttia:

  1. Mullakin on ollut paras kesä pitkiin aikoihin, vaikka kevät olikin aika kurjaa aikaa. Ihana postaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla!! :) onneks meillä on aina tää kesä :) Kiitos paljon sulle :>

      Poista