-->

26.10.2014

Photoshoot 2.10.x


 H&M coat | GT jeans | GT shirt | Pieces scarf | Second hand bag

VILMA KERAVA model | @RIIKAMARIAN photography

24.10.2014

Mä osaan lentää, ajan motocrossia

Mua on pyydetty muutamaankin kertaan tekemään postausta mun rakkaasta harrastuksesta, verenperinnöstä, sukuviasta ja elämäntyylistä motocrossista. Idea tän postauksen tekemisestä on vaan tuntunut viime aikoina siltä, kun kääntäisin veistä haavassa ja hieroisin vielä vähän suolaa päälle. Tilannehan nimittäin on se, että mun supermoto-Yamaha myytiin pois uuden Audin tieltä alkusyksystä ja KTM on ollut koko kesän enemmän tai vähemmän telakalla. Yhteenlasketut ajotunnit kaksipyöräisillä koko tän vuoden ajalta on ehkä kaksi, ja oon monta kertaa joutunut miettimään, että voinko mä oikeestaan enää edes sanoa harrastavani motocrossia. Kesät 2012 ja -13 oli crossikesiä. Silloin melkein asuttiin siellä trackilla ja vapaa-aikaa vietettiin kädet öljyn tahrimina, nyt se tuntuu jo liiankin kaukaiselta ja mulla on oikeesti ikävä kuraa ja verenmakua suussa.

Vaikka tää harrastaminen onkin nyt ollut tällaista, niin silti oon päätynyt siihen lopputulokseen, että ei kukaan multa sitä rakkautta ja paloa motocrossia kohtaan vie. Onhan tuolla tietysti nuo vakuutusyhtiöt ja nämä, jotka kovasti yrittää sitä muun muassa nostamalla tarvittavat vakuutusmaksut pilviin niin, että kohta kukaan ei enää halua ajaa crossia laillisesti korkeiden kulujen takia. Jos mä nyt esimerkiksi ostaisin uuden crossipyörän niin ymmärtääkseni joutuisin maksamaan niitä uusia vakuutuksia sellasen kuukauden palkan verran vuodessa - enemmän kun Audin täyskasko...

Mutta joo, haha en tiiä yhtään mitä mun nyt odotetaan kirjoittavan tähän "motocross-postaukseen". Mun crossihulluushan oli kirjoitettu valmiiksi jo ennen syntymää, koska faija oli kauan aktiivinen harrastaja. Lapsena vietettiin paljon aikaa trackilla tai autotallissa tai jossain mikä nyt jotenkin liittyi tavalla tai toisella kaksipyöräsiin. Eka oma pyörä me saatiin veljen kanssa kun mä olin kuusi, ja siitä lähtien oon siis myös itse ajanut vaihtelevalla aktiivisuudella. 

Motocross on aina ollut vähän sellanen itsestäänselvyys, enkä pienempänä tehnyt siitä juurikaan numeroa. Muistan kun ylä-asteella Facebook tuli kaikkien elämään ja latasin sinne joitakin crossikuvia kaikkien nähtäville. Haha, muistan ikuisesti sen motocross-huuman meijän luokalla; yht'äkkiä melkeen jokaisella pojalla oli motocross-tausta tai vähintään oma crossipyörä mökillä. Toi mökkicrossi on kyllä sellanen legendaarinen tarina, mitä kuulee monelta. Se on vaan jännä, että harvemmin niitä pyöriä koskaan oikeesti näkyy, ne on vaan siellä mökillä ;D

Meijän mökillä Mikkelissä on ajettu vähän erilaista mökkicrossia oikeestaan niin kauan kun muistan. Meillähän on siellä siis tosiaan sellanen semilyhyt, vähän reilu puol kilsaa pitkä crossirata, mikä kuitenkin on ihan sellanen oikea mitä aikuinenkin jaksaa kyllä pyöriä. Mun crossiharrastus nyt onkin ehkä enemmän keskittyny tonne Mikkeliin, sillä mä en tosiaan ole mikään niin hyvä kuski, että lähtisin elvistelemään tonne isoille radoille. Oon mä tottakai ajanut muuallakin! Onhan tuossa meijän ihan lähellä muun muassa tuo Vantaan Lavanko, paikka joka tuntuu melkeen kodilta kun sinne menee. 

Tää mun crossiharrastus on siis tällä hetkellä aika pahasti jäissä, mutta se on varma, että ei mua saa tästä lajista erotettua. Sitten joskus, aika näyttää koska, kun on taas aikaa ja resursseja niin mä kyllä alan ajaa taas aktiivisemmin. Tässä henkilökohtaisessa motocross-taantumassani mut voi kuitenkin bongata ainakin kaikista isoimmista kisoista, joita en jättäisi kyllä ihan helposti väliin! Jos siellä on crossifaneja tätä lukemassa, niin tulkaa moikkaamaan ainakin Tampere SX:iin 22.11.
!!! See u there ♥  
P.S. Jos sinä ihana, joka tätä crossiaihetta toivoi, ajattelit jotain enemmän lajikohtaista postingia tai sellasta, niin sano vaan niin kirjottelen taas kun on inspistä :) SX:istä nyt ainakin tulee kuukauden sisään matskua!

23.10.2014

I♡me


Mä rakastan itseäni, rakastakaa tekin omia itsejänne! Haha, joo...käytiin Vilman kanssa viime perjantaina Messukeskuksessa Iloveme-messuilla. Vaikka nää messut ei ehkä sytyttänykään mua ihan niin paljon, kun vaikka MP-messut niin oli meillä silti kivaa! Kun laitetaan yhteen kauneus, terveys, muoti ja ihana seura niin kyllä se kombo vaan toimii.

Pyörittiin messuilla monta tuntia, juteltiin, käytiin katsomassa muotinäytöstä ja maistettiin raakasuklaakakkua (!). Mä selvisin tällä kertaa vielä oikeen halvalla näistä messuista kun onnistuin olemaan ostamatta tuon kakkupalan lisäksi mitään. Olihan tuolla vaikka mitä houkutuksia joka kulman takana, mutta ehkä mun pitkään jatkunut ostolakko on opettanut mua tavoille.

Mutta joo haha, toi raakasuklaakakku oli varmaan melkeen kovin juttu koko päivältä, perus... En ollu koskaan maistanut raakasuklaata, tai yleensä mitään raakaruokaa, missään muodossa, ja vaikka tuo pieni pala raakasuklaakakkua kustansikin kuusi euroa, niin puoliksi Vilman kanssa syötynä se oli kyllä ihan sen arvoinen. Se oli tosi jännää, mutta samalla ihan tosi hyvää!

Ja oijoi, löysin messuilta myös tuon yllä näkyvän hääpuvun, joka oli niin kaunis, että voisin ottaa sen vaikka nyt heti varastoon odottamaan, Tulevan vuoden muoti, jota nähtiin Teri Niitin muotinäytöksessä, ei ehkä inspiroinut ihan samalla tavalla kuin tuo häämekko, mutta se näytös oli kyllä hienosti toteutettu ja cool! 

Jatketaan itsemme rakastamista. Mä voisin viikon ainoan vapaapäiväni kunniaksi tänään vaikka yrittää häivyttää taas esiin tullutta tyvikasvuani. Lisäksi pitää ehdottomasti käydä juoksemassa lenkki. Nauttikaa torstaipäivästä!

3.10.2014

Syksyn harmautta vastaan olemalla vielä tummempi

Rosebullet coat | Tiger of Sweden jeans | Seppälä scarf | Louis Vuitton bag | Skopunkten shoes

Syksyasua! Otettiin nää kuvat Vilman kanssa reilu viikko sitten sinä päivänä kun jouduin ekaa kertaa skrabaamaan auton ikkunat töihin lähtiessä, hrr... Kylmyyden innoittamana kaivoin myös ekaa kertaa käyttöön mun mustan trenssin, jota olin keväällä jossain ihme aurinkopuuskassa jo heittämässä pois, onneksi sentään sain puhuttua itselleni sen verran järkeä siitä kuinka klassista trenssitakkia tarvitsee aina, että se nyt sitten odotti mua kiltisti tuolla kaapissa. 

Pukeuduin koko kevään ja kesän mielelläni tosi vaaleisiin vaatteisiin, koska musta ne näytti raikkailta, söpöiltä ja ihanan hattaraisilta, hih. Tää asu on siis aikalailla täydellinen vastakohta viime aikojen mukavuusalueelle, mutta se näyttää omaan silmään oikeen kivalta ja ennen kaikkea syksyiseltä. Tää asu muistuttaa mua ehkä vähän myös ylä-asteaikoijen angstivaiheesta, jolloin pukeuduin tosiaan aina päästä varpaisiin mustaan (ihan siis hiuksia myöten). Ei tässä kuitenkaan sitten muuta yhteistä taida ollakaan, sillä kyllä mä sellasen matkan oon kulkenut niistä päivistä tyylinkin osalta eteenpäin - ja eiköhän me kaikki! Anyways tällanen tumma näyttää klassisen tyylikkäältä vaikka se ei olekaan sitä mukavuusaluetta parhaimmillaan.

Mutta joo, kuvattiin Vilman kanssa, ihanaa! Niinkun kerroin, niin Vilma muutti alkusyksystä tänne Espooseen ja sen jälkeen ollaan kyllä nähty paljon totuttua enemmän. Näiden kuvien lisäksi shoppailtiin yhessä alusvaatteita, puhuttiin pojista, syötiin (voitte kuvitella, että neiti kokkiopiskelijan safkat maistuu tosiaan hyvältä) ja maattiin samalla sängyllä nauramassa. Tällaset pienetsuuret hetket ja höpöhöpöjutut kyllä piristää elämää ja tuo lämpöä näihin syksyn koleisiin päiviin!

Mitä mieltä ootte kokomustasta?