-->

24.10.2014

Mä osaan lentää, ajan motocrossia

Mua on pyydetty muutamaankin kertaan tekemään postausta mun rakkaasta harrastuksesta, verenperinnöstä, sukuviasta ja elämäntyylistä motocrossista. Idea tän postauksen tekemisestä on vaan tuntunut viime aikoina siltä, kun kääntäisin veistä haavassa ja hieroisin vielä vähän suolaa päälle. Tilannehan nimittäin on se, että mun supermoto-Yamaha myytiin pois uuden Audin tieltä alkusyksystä ja KTM on ollut koko kesän enemmän tai vähemmän telakalla. Yhteenlasketut ajotunnit kaksipyöräisillä koko tän vuoden ajalta on ehkä kaksi, ja oon monta kertaa joutunut miettimään, että voinko mä oikeestaan enää edes sanoa harrastavani motocrossia. Kesät 2012 ja -13 oli crossikesiä. Silloin melkein asuttiin siellä trackilla ja vapaa-aikaa vietettiin kädet öljyn tahrimina, nyt se tuntuu jo liiankin kaukaiselta ja mulla on oikeesti ikävä kuraa ja verenmakua suussa.

Vaikka tää harrastaminen onkin nyt ollut tällaista, niin silti oon päätynyt siihen lopputulokseen, että ei kukaan multa sitä rakkautta ja paloa motocrossia kohtaan vie. Onhan tuolla tietysti nuo vakuutusyhtiöt ja nämä, jotka kovasti yrittää sitä muun muassa nostamalla tarvittavat vakuutusmaksut pilviin niin, että kohta kukaan ei enää halua ajaa crossia laillisesti korkeiden kulujen takia. Jos mä nyt esimerkiksi ostaisin uuden crossipyörän niin ymmärtääkseni joutuisin maksamaan niitä uusia vakuutuksia sellasen kuukauden palkan verran vuodessa - enemmän kun Audin täyskasko...

Mutta joo, haha en tiiä yhtään mitä mun nyt odotetaan kirjoittavan tähän "motocross-postaukseen". Mun crossihulluushan oli kirjoitettu valmiiksi jo ennen syntymää, koska faija oli kauan aktiivinen harrastaja. Lapsena vietettiin paljon aikaa trackilla tai autotallissa tai jossain mikä nyt jotenkin liittyi tavalla tai toisella kaksipyöräsiin. Eka oma pyörä me saatiin veljen kanssa kun mä olin kuusi, ja siitä lähtien oon siis myös itse ajanut vaihtelevalla aktiivisuudella. 

Motocross on aina ollut vähän sellanen itsestäänselvyys, enkä pienempänä tehnyt siitä juurikaan numeroa. Muistan kun ylä-asteella Facebook tuli kaikkien elämään ja latasin sinne joitakin crossikuvia kaikkien nähtäville. Haha, muistan ikuisesti sen motocross-huuman meijän luokalla; yht'äkkiä melkeen jokaisella pojalla oli motocross-tausta tai vähintään oma crossipyörä mökillä. Toi mökkicrossi on kyllä sellanen legendaarinen tarina, mitä kuulee monelta. Se on vaan jännä, että harvemmin niitä pyöriä koskaan oikeesti näkyy, ne on vaan siellä mökillä ;D

Meijän mökillä Mikkelissä on ajettu vähän erilaista mökkicrossia oikeestaan niin kauan kun muistan. Meillähän on siellä siis tosiaan sellanen semilyhyt, vähän reilu puol kilsaa pitkä crossirata, mikä kuitenkin on ihan sellanen oikea mitä aikuinenkin jaksaa kyllä pyöriä. Mun crossiharrastus nyt onkin ehkä enemmän keskittyny tonne Mikkeliin, sillä mä en tosiaan ole mikään niin hyvä kuski, että lähtisin elvistelemään tonne isoille radoille. Oon mä tottakai ajanut muuallakin! Onhan tuossa meijän ihan lähellä muun muassa tuo Vantaan Lavanko, paikka joka tuntuu melkeen kodilta kun sinne menee. 

Tää mun crossiharrastus on siis tällä hetkellä aika pahasti jäissä, mutta se on varma, että ei mua saa tästä lajista erotettua. Sitten joskus, aika näyttää koska, kun on taas aikaa ja resursseja niin mä kyllä alan ajaa taas aktiivisemmin. Tässä henkilökohtaisessa motocross-taantumassani mut voi kuitenkin bongata ainakin kaikista isoimmista kisoista, joita en jättäisi kyllä ihan helposti väliin! Jos siellä on crossifaneja tätä lukemassa, niin tulkaa moikkaamaan ainakin Tampere SX:iin 22.11.
!!! See u there ♥  
P.S. Jos sinä ihana, joka tätä crossiaihetta toivoi, ajattelit jotain enemmän lajikohtaista postingia tai sellasta, niin sano vaan niin kirjottelen taas kun on inspistä :) SX:istä nyt ainakin tulee kuukauden sisään matskua!

2 kommenttia:

  1. Oletko itse kisannut koskaan?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo, ihan pelkkää höntsäilyharrastelua tää crossi mulla :)

      Poista