-->

28.9.2016

Pyhä-Luosto


Taas oon takain arjessa ja superrentoutuneena oonkin meidän lapinloman jälkeen. Kerroinkin jo Instagramiin postaamassani kuvassa, että koko syyskuun oon lähinnä juossut paikasta toiseen tehden superpaljon asioita ja samalla huomaamattani stressaantunut milloin mistäkin asiasta. Voisimpa siis väittää, että tämä loma tuli aivan täydelliseen kohtaan, sillä ennen tänne lähtöä (miten typerältä tämä nyt kuulostaakin), olin jo jättämässä koko reissua väliin päästäkseni viikolla tiettyihin opiskelijabileisiin ja viikonloppuna töihin. Vaellusreissu keskellä ei mitään kuitenkin palautti mut maan pinnalle ja tällä hetkellä tuntuu taas siltä, että oon täynnä intoa tekemään taas uusia juttuja.

Oltiin siis tuolla pääasiallisena tarkoituksena vaeltaa, mutta yövyttiin kuitenkin ihan mökissä. Vaikka haluaisinkin lähteä useamman päivän pitkälle vaellukselle ja yöpyäkin luonnossa niin nollaa hipovat syysyöt ei kuitenkaan vielä houkutelleet siihen. En laskenut kuinka monta vaelluskilometriä reissussa kertyi, mutta tärkeämpää onkin musta kaikki mitä pääsin kokemaan. Kiipesin kahden eri tunturin huipulle, ja haha, voin kertoa, että se jos jokin on voittajafiilis kun rinkka selässä saavuttaa huipun. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni poroja vapaana luonnossa, join vettä suoraan kristallinkirkkaasta tunturilammesta, ihailin uskomatonta ruskan väriloistoa tunturissa ja fiilistelin hiljaisinta hiljaisuutta mitä oon kokenut. Kokkailtiin lounasta joka päivä metsässä ja haha, se on kyllä huippua miten pussipasta tai purkkihernekeitto voikin maistua niin hyvältä.

Kun olin nuorempi niin käytiin usein mun perheen kanssa etelä-Suomessa pienillä vaelluksilla, mutta viime vuosina tämä harrastus on jäänyt valitettavan vähälle - toivottavasti ei tulevaisuudessa. Ootteko te käyneet vaeltamassa? Tykkäättekö retkeilystä?



24.9.2016

Kautta erämaajärven


Oi lappi, oi lappi - kaikki se taianomaisuus mitä kuvittelin tästä paikasta on ihan aitoa ja oon aivan haltioissani! Onneksi tultiin lomalle tänne etelänmatkan sijaan. Tähän mennessä oon muun muassa kiivennyt tunturiin, nähnyt monta poroa vaeltamassa vapaana, ihaillut joutsenia erämaajärvillä ja kuunnellut hiljaisinta hiljaisuutta mitä oon koskaan kokenut. Tänään kuvailtiin vähän taiteellisempia kuvia, mutta ollaan myös vaellettu hieman eri asussa (haha) ja palaan pian muiden lappikuvien muodossa.

21.9.2016

Me mennään lappiin

Tänään mulla alkaa loma, ja lähdetään perinteisen etelän suunnan sijasta pohjoiseen. Mietittiin monien monien matkakohteiden välillä aina eteleän lomaviikosta kaupunkilomaan Pariisissa mutta päädyttiin lopulta lappiin, haha. Mä en oo koskaan käynyt Suomen puoliväliä korkeammalla, vaikka oon kovasti halunnutkin. Suuri innostus lähteä katsomaan lapin ruskaa syttyi keväällä kun käytiin katsomassa leffa Napapiirin sankarit 2, ja nyt ollaan sitten tänään lähdössä vaellusreissulle. Voi vitsit oon innoissani, tykkään niin paljon liikkua luonnossa ja oon ehdottomasti aktiivilomailija. Ootteko käyneet lapissa ruska-aikaan?

19.9.2016

Lillemor-pöllö


Oi, katsokaa minkä kirpparilöydön tein vähän aikaa sitten! Mun vanhemmat on saaneet tällaisen samanlaisen retropöllön 90-luvun alussa häälahjaksi ja oon aina pitänyt siitä hurjasti. Oon tiedostanut sen, että kyseessä on tosi vanha esine enkä näin ollen ole koskaan edes ajatellut tällaista mistään löytäväni mutta niin vaan löysin ja alle 40 eurolla joka on vieläpä tosi vähän. Tässä mun pöllössä on ihan pieni särö joka on laskenut sen arvoa, mutta musta se on vaan niin kaunis, etten haluaisikaan sitä myydä!

Onko teillä joitakin esineitä jotka herättää paljon fiiliksiä? Mä myönnän olevani todellinen oldschool-fani ja esimerkiksi halusin vuosi sitten kuljettaa mun ukin lapsuuden sängyn meille eteisen sohvaksi kun mummo oli sitä hävittämässä, haha. Sisustuksessa yleensäkin tykkään sellaisesta vanhan ja modernin yhdistelmästä ja rakastan skandinaavisia selkeitä linjoja ja designia. Musta tämä pöllöpatsas istuukin juuri tähän meidän kodin tyyliin täydellisesti, sillä se on ihanan yksinkertainen mutta silti upea yksityiskohta.

12.9.2016

Karpalo-kurpitsansiemenmysli


Mä tykkään tehdä vähän kaikkea mahdollista itse, ja varsinkin ruoasta puhuttaessa suosin paljon itsetehtyjä tuotteita monestakin syystä. En pysty syömään vehnää, joten mun täytyy pääosin käyttää todella kalliita gluteenittomia tuotteita ja pyrinkin tekemään usein esimerkiksi leipää ja mysliä itse. Valmiissa myslissä on usein paljon sokeria ja muuta ylimääräistä, joten tekemällä sitä itse tiedän paremmin mitä se sisältää ja lisäksi voin itse päättää minkä makuista haluan. Monet ei esimerkiksi tykkää rusinoista joten ne voi suosiolla jättää pois, haha! Oon kokeillut monia erilaisia makuyhditelmiä, ja viimeksi tein karpalo-kurpitsansiemenmysliä.

Teen mysliin aina samanlaisen pohjan, josta puolet koostuu maissimuroista ja puolet kaurahiutaleista. Paahdan kaurahiutaleet pannulla ja lisään vähän hunajaa tai agave-siirappia. Tällä kertaa lisäsin tuohon kauraseokseen myös vähän kanelia, sillä se musta sopi makuyhditelmään hyvin. Seuraava vaihe on murskata maissihiutaleita hieman pienemmäksi ja lopuksi sekoittaa kaikki ainekset yhteen esimerkiksi lasipurkissa. Kyseessä on siis ihan superhelppo ohje, enkä oo kertaakaan ostanut valmista mysliä sen jälkeen, kun ensimmäistä kertaa kokeilin tätä, nam!



11.9.2016

Shortsiasu

H&M paita | Stradivarius bleiseri | Mango shortsit | Converse kengät

Hän tässä on Ninnu, meidän melkein oma koira. Oikeasti Ninnu on siis Juhon perheen koira, mutta Juhon ja tämän siskon muutettua omilleen Ninnu elää nykyään vähän kiertolaiselämää ja viettää meilläkin aikaa kerran tai pari kuussa. Musta Ninnu on ihan paras kaveri tähän elämäntilanteeseen, kun mulla ei mitenkään olisi aikaa omalle lemmikille mutta silti halu sille olisi kova. Haha, Ninnu on vieläpä kaverina niin hienohelmainen neiti, että usein sen lähtiessä saa huokaista taas helpotuksesta.

Ninnu herättää usein paljon hilpeyttä ihan kadulla kävellessä vastaantulijoissa suunnattomalla söpöydellään. Kerran eräs vanha rouva aamukävelyllä pysähtyi kymmenien metrien päähän musta odottamaan, että kävelen kohdalle ja kaappasi Ninnun syliin paijailtavaksi. Haha, onneksi Ninnu myös pitää lähes poikkeuksetta kaikista ihmisistä. Ninnu on erikoinen koira siinä suhteessa, ettei se allergisoi kovinkaan voimakkaasti, sillä mulla on useampia koira-allergisisa kavereita, jotka on ihmetelleet kyläillessään oireettomuutta. Hyvä koira.

Onko teillä koiria ja jos on niin millaisia? Mä haluan oman koiran heti kun se on käytännössä mahdollista omien aikataulujen ja elämäntilanteen kannalta. Mä oon kuitenkin aina tykännyt enemmän sellaisita isommista koirista kuten esimerkiksi labradorit, vaikka onhan Ninnun kaltainen maskotti toki helppo ja kovin ihana sekin.

6.9.2016

Syyssiivous


Ensiksi, tiedän olevani kovastikin jäljessä tästä Konmari-villityksestä, mutta syy siihen on siinä, että vaikka varasin tuon kirjan kirjastosta jo keväällä sain sen käsiini vasta viime viikolla. Onneksi se oli hyvin helppolukuinen ja samalla hämmentävän koukuttava, joten ahmin sen muutamassa päivässä. Moni siis on varmasti kuullut tästä kirjasta, mutta tiivistettynä Konmari on japanilaisen siivousgurun kirjoittama kirja siivouksen mahdollistamasta elämäntaparemontista. Tosiaan innostuin tästä kirjasta jo keväällä kun monet puhuivat siitä, mutta samanaikaisesti ajattelin, ettei se ehkä toimisi kovinkaan elämänmullistavana omalla kohdallani. Meillä on aina siistiä ja pääosin jokaisella tavaralla on oma paikkansa, joten olin ennakkoluulojeni kanssa osittain oikeassa. Silti kirjaa lukiessa sain samanlaisia "pakkosiivouskohtauksia", josta monet ovat puhuneet ja huomasin, että joidenkin ovien takana vallitsi luullusta siisteydestä poiketen.

Mulla on vuosia ollut tapana tehdä perusteellinen siivous kaapeissa puolen vuoden välein ja säästää vain sellaiset tavarat, joita oikeasti tarvitsen. Tietyllä tapaa ahdistun turhana lojuvasta tavarasta, joten meillä ei kovinkaan paljoa tavaraa ole. Menneen viikonlopun aikana heitin kuitenkin monta pussillista pois järjestellessäni muun muassa paperiarkistoja, askartelutarvikkeita ja siivouskaappia. Haha, pakko myöntää, että olo keventyi taas huomattavasti. Vaikka Konmari-kirja innostikin mua järjestelemään kotia, en silti innostunut siitä niin kovasti. Musta kirjassa oli todella monien järkevien huomioiden lisäksi myös todella outoja juttuja, kuten kuvitelma siitä, että jokaisella tavaralla on tunteet. En myöskään pitänyt kirjan jatkuvasta kehotuksesta heittää kymmeniä jätesäkillisiä tavaraa pois noin vaan, vaan itse kannattaisin ennemmin rauhallisempaa harkintaa ja tavarasta luopumista esimerkiksi kirpputoreilla. Kirjan menetelmällä toki pyritään siihen, ettei siivous- ja järjestelyprosessia enää koskaa tarvitsisi käydä läpi.

Arkistokaappini lisäksi järjestelin myös vaatekaappiani uudestaan ja kirjasin ylös tarvitsemiani asioita. Olen todella huono shoppailija ja mun täytyy aina tietää mitä etsin jos lähden shoppailemaan. Tällaisen kokonaisvaltaisen komeron ja vaatekaapin siivouksen yhteydessä on musta kaikista kätevintä kartoittaa näitä tarpeita, ja juuri nyt alkusyksystä ehdin vielä hankkia haluamiani juttuja tulevaa syksyä varten. Ootteko te lukeneet Konmari-kirjan? Tai ootteko tehneet syyssiivousta?

3.9.2016

Raitakesä

Jos pitäisi valita yksi adjektiivi kuvaamaan menneen kesän pukeutumista niin se olisi mun kohdalla raidallinen. Tajusin jossakin vaiheessa, että mun Instagram-feedillä oli varmaan kymmenen raidallista asua peräkkäin, haha, ja jos laskettaisiin raidallisten vaatteiden osuus mun vähissä shoppailuissa niin se olisi varmaan paljon. Mulla on usein pukeutumisessa tietynlaisia kausia, jolloin juuri jokin tietty kuosi, väri tai tyyli miellyttää silmää tavallista enemmän. En ehkä ole ainoa jolla näin tapahtuu? Tänä kesänä raidan lisäksi oon tykästynyt vaaleaan keltaiseen, jonka värisiä vaatteita mulla on viimeksi ollut varmaan jossakin...eskarissa, haha.

Aloin itse asiassa selailemaan menneiden kesien asukuvia ja viime kesänä mun kesän käytetyimmät näyttäisivät olleen sellaiset hyvin laskeutuvaa kangasta olevat topit, sitä edellisenä pitsi ja kultaisena 18-vuotiskesänä varmaankin hieman överiksi vedetty bling, haha. Vanhoja kuvia katsellessa yllätyin täydellisesti myös mun hiuksista - vitsit miten pitkä ja vaalea tukka mulla oli. Jos en muistaisi liiankin hyvin kuinka hankalat metrin pituiset kutrit ovat niin saattaisin jopa alkaa haaveilemaan niitä takaisin, haha! Millaisia "tyylikausia" teillä on ollut tänä kesänä tai aikaisemmin?

1.9.2016

3 x terveellinen omenaherkku


Syyskuun alkaessa aijon ottaa itseäni niskasta kiinni vihdoin taas kesän jälkeen ja aloittaa dieetin. En tosin tarkoita dieetillä laihdutuskuuria vaan lähinnä ruokavalion selkeyttä, säännöllistä ruokailurytmiä ja sokerin vähentämistä. epäsäännöllisen kesän jälkeen. Sain mummilta viikonloppuna ison ämpärillisen omenoita ja oonkin nyt tämän viikon aikana tehnyt hurjasti omppujuttuja - terveellisiä sellaisia ja tässä on mun kolme suosikkia.

PAISTETTU OMENA
Tämä jälkkäri on mun suosikki jo muutaman vuoden takaa ja niin helppo, että oon tehnyt tätä nyt jo useamman kerran. Tähän herkkuun tarvitsee annosta kohden yhden omenan viipaloituna, öljyä (esimerkiksi kookosöljy sopii hyvin) ja kanelia. Omenaviipaleita paistetaan muutaman minuutin ajan pehmeäksi ja maustetaan kanelilla - ja valmista tuli. Tykkään itse syödä tätä kreikkajugun kanssa, mutta varmasti mikä tahansa maustamaton jugurtti toimii. Halutessa tähän voi lisätä vielä hieman makeutta agavesiirapilla.

TERVEELLINEN OMENAPIIRAKKA
Halusin leipoa kokonaisen pellillisen omppupiirakkaa pakastimeen ja toteutin tämän piirakkapohjan gluteenittomana ja ilman valkoista sokeria terveellisempiin syksyn herkkuhetkiin. Heittelin ainekset ihan vaan satunnaisesti, mutta ilmeisesti onnistuin sillä sain jo kehujakin. Käytin pellilliseen kaksi desiä kaurahiutaleita, kaurajauhoa ja gluteenitonta jauhoseosta, pari teelusikallista leivinjauhetta, psylliumia ja vaniljasokeria , 100 grammaa voisulaa, tilkan maitoa sekä tummaa siirappia. Sekoittelin nämä kaikki kulhossa, taputtelin pellille ja levitin päälle mummin omenasosetta, omppuviipaleita ja vähän kanelia. Ja lopputulos oli tosiaan hurjan hyvä!

KUIVATUT OMPUT
Kuivatut omenarenkaat oli mun herkkua pienenä mummilla, ja halusin kokeilla tehdä niitä nyt itse. Kuivasin noin puolen sentin paksuisiksa omenaviipaleita uunin luukku raollaan 50 asteessa suunnilleen neljä tuntia, ja sen jälkeen vielä huoneenlämmössä vuorokauden verran. Tässä on musta äärimmäisen helppo, joskin aikaa vaativa herkkupala ihan sellaisenaan naposteltavaksi tai esimerkiksi mysliin tai puuroon sekoitettavaksi. Säilöin nämä ilmatiiviiseen purkkiin jossa niiden pitäisi säilyäkin kohtuullisen hyvin.