-->

29.12.2017

Exteme-, boss girl- ja adventurevuosi


2017 oli mulle tapahtumarikkaimpia vuosia ehkä koskaan! Kiikkutuoleja tuskin on enää kun olen vanha, tai jos on, en ajatellut olla sellainen rouva joka siinä menneitä muistelee. Kaukana tulevaisuuden seikkailuissa tätä vuotta voin kuitenkin muistella jossakin määrin käänteen tekevänä ja ennen kaikkea onnistuneena. 

Tärkein voimavara elämässä on toki listan eka eli ystävät ja läheiset. Moni mulle läheisimmistä ystävistä asuu ulkomailla tai kaukana muualla, ja olen iloinen heidän jokaisen puolesta. Kun he käy Helsingissä niin täytyy vaan onnistua järjestämään aikaa ja, onneksi, ollaan siinä onnistuttu tänäkin vuonna. Ilman ihmisiä ympärillä oon kuitenkin yksinäinen ja oon tajunnut, että sosialisoituminen tuo niin paljon onnea elämään. Mulla on ollut ilo tutustua myös moniin uusiin ihmisiin, kuten meidän keväisellä laskureissulla Norjassa! Tapasin myös ekan kerran toisen bloggaajan ruudun takaa, nimittäin ihanan Saran jonka kanssa kuvailtiin parikin kertaa. Töiden parissa oon saanut mun ympärille mielettömän taitavia ja ihania ihmisiä.


Vuosi oli melkoinen urakehityksen vuosi ja olen kyllä itsestäni ylpeä - niin saa ja pitääkin jokaisen olla. Vuosi oli kiireinen, mutta onneksi mulla oli ilo ja kunnia saada työskennellä ihanissa porukoissa ja nauttien työstä. Siisteintä oli varmasti aloittaa ensimmäisessä omaa koulutusta vastaavassa työssä. Näiden päivätöiden lisäksi tein korumyyjän töitä ensimmäiset puoli vuotta ja sen jälkeen järjestökentällä viestintähommia niin, että mut lopulta palkittiin ansiokkaasta työstä yhdessä pestissä loppuvuodesta. Mun moninaisilla hommilla oon todistanut ainakin itselleni, että tietty koulutus ei rajaa elämää tiettyyn muottiin eikä ainakaan tylsäksi.

Treenikesä oli yksi mun ideoista joita tein koska voin, ja jonka lopputulos oli yksi asettamistani tavoitteista. Treenasin koko kesän kovaa lähes päivittäin ja se kehitys minkä pystyin saamaan oli mieletöntä. Kun päättää tehdä jotakin ja siinä onnistuu, on se aina mieletöntä. Vaihtelevuus tekee urheilusta siistiä ja tässäkin suhteessa se mielenkiinto siten säilyy. Mun vuosi oli urheilun saralla extreme-urheilun luvattua aikaa. Paitsi puolen vuotta kestäneen extremejuoksutreenikauden Tough Vikingiin huipentuen, pääsin testaamaan muun muassa kiipeilyä, köysiseikkailua, melontaa ja moottorikelkkailua. (Joista muuten jälkimmäisen nostaisin varmaan vähintäänkin tämän vuoden siisteimmäksi kokemukseksi...)


Matkustamisesta puhuttaessa sanon aina haluavani käydä siellä ja täällä, lähtökohtaisesti kaikkialla. Siksipä reissu kuin reissu - oli se sitten Norjan vuoristoon tai teknologiamessuille Saksaan on mahdollisuus. Tämä messumatkahan sujuikin sivistyneesti ensimmäiset pari päivää, ja kun niiden jälkeen tajuttiin Oktoberfestien olevan samaan aikaan käynnissä etelä-Saksassa oli yksi matkustamisen must-kokemuksista checkattu pian. Maailma on kyllä ihana paikka ja yksi vuoden kohokohdista kruunasi vuoden. Kaikki ihanuus kun toki tiivistyy napa-alueille niin Lapin lumossa lomailu ei voinut olla kuin parasta.


Muita tämän vuoden nostamisen arvoisia olisivat varmaan kevään insinööriopiskelijapäivät, sitä seurannut kolmen viikon vappu, rauhallinen Hangossa vietetty juhannus, Kaljaasit x2 (alla oleva kuva, meidän se the risteily siis), muutto, uusi auto ja siistien opiskelijatapahtumien järjestäminen. Kun vuodessa on mahdollista tehdä näin paljon asioita, alan hiljalleen uskoa, että voin ehkä kokea kaiken mistä haaveilen. Elämä aikaa tehdä mitä haluan - jes!


26.12.2017

Terveisiä talven ihmemaasta






Terveisiä Lapista! Saavuttiin tänne Ylläkselle aatonaaton iltana ja vietettiin joulua rauhallisissa merkeissä ja perinteisesti toki hyvän ruoan parissa. Toivoin tältä Lapin joululta lumen ja pakkasen lisäksi pakotietä perinteisestä kaavoihin kangistuneesta joulusta ja oikein hyvin tämä on odotuksia vastannutkin. Joulun pyhät oon lähinnä lukenut ja ulkoillut. Rakastan talvea sekä lähes kaikkia talvilajeja ja oon testannut lumikenkäilyä, potkukelkkailua (laskettiin mun veljen kanssa kilpaa mäkeä alas, haha!) ja päässyt parina päivänä jo Ylläksen rinteisiin - vihdoin laskukauden korkkaus! Täällä mennään aika kovilla pakkasilla, sillä kylässä on pääsy alle 20, hrrr... kuitenkin tunturissa on huomattavasti leudompaa.

Tästä pohjoisesta ja lomasta pitää ottaa kaikki irti ja koska musta parhaat kokemukset saa kun uskaltaa toimia, lupauduin huomenna paikallisen moottorikelkkailijan kanssa ilta-ajelulle! Kävin tänään laskemassa myös Maailmancup-rinteen, joka oli yksi uusi kokemus sarjassaan. Katsotaan mitä tämä viikko vielä tuo tullessaan, vasta puolivälissä kun mennään.

Lappi kyllä hurmaa ihanuudellaan. Mun haave todella pitkän ajan takaa oli muuttaa tänne eräopaskouluun; mun suunnitelmissa oli yhdistää mun moottoriurheilu-, ratsastus-, erävaellus- ja laskettelutausta. Urahaaveet muuttui vuosien saatossa ja yhdessä vaiheessa halusin perustaa tänne muita bisneksiä. Vaikka nykyään mulla on kova palo keski-Eurooppaan, täällä ollessa oon taas alkanut miettiä minkälaisen uran saisi keskellä erämaata luotua, haha... viikko näyttää mitä tapahtuu nyt ja aika mitä tulevaisuudessa.

Ihania joulun välipäiviä! Toivottavasti joulu oli onnistunut ja mahdollinen töihin paluu sujuu rennoin mielin. Jos loma jatkuu - nauttikaa siitäkin kuin minä täällä!


6.12.2017

Mun Suomi


Kun mä mietin Suomea, ekana tulee toki mieleen kotimaa. Oon syntynyt ja kasvanut täällä, villissä pohjolassa ja sivistyksen kehdossa. Suomi on outo kieli, toisaalta aika siisti ja erilainen kuin monet muut mutta toisaalta niin vaikea, ettei sitä meinaa nykyajan kansainvälisessä ympäristössä muistaa enää itsekään. Suomesta ensimmäisenä mieleen tulevat asiat on sivistys, luonto, pelkistetty design, hevimusiikki ja hyvinvointi.

Mulle Suomi on sivistyksen pohja. Arvostan mielettömästi meidän koulutusjärjestelmää ja valtavaa osaamista mitä meillä on tieteen ja teknologian saralla. Meillä monet arkiset asiat ovat maailman huippuluokkaa. Suomen luonto on upea. Rakastan retkeilyä ja matkustelua ja Suomen moninaisuus tarjoaa siihen upeat puitteet. Lappi on ihana. Suomalaisen pelkistetyn muotoilun rakastaminen erottaa mut Eurooppalaisista.

Mun suomi on vähän niinkuin mä oon: pieni ja pippurinen, kulttuureille ja kehitykselle avoin, vähän hullu mutta sopivan seesteinen. Mä oon viettänyt tänään itsenäisyyspäivää rauhallisissa merkeissä, ensin nauttien talvikelistä aamulenkillä (muutin tosiaan takaisin pohjois-Espoon seutuville ja sen huomaakin, kun aamulenkillä juoksee yhtäkkiä peura vastaa, haha), muutamia rästihommia hoidellen ja pianoa soitellen. Juhlin ostamalla joulun ensimmäisen konvehtirasian!

Miten te juhlitte? Oikein ihanaa ja arvokasta itsenäisyyspäivän iltaa!



4.12.2017

Joulu Lapissa



Oi joulukuu! Tänä jouluna vietän mahdollisesti parasta joulua ikinä. En ehkä sinänsä ole mikään suurin joulupyhien fani - rakastan kyllä joulun aikaa mutta itse joulu menee siinä sivussa. Nyt kuitenkin matkustetaan Lappiin Ylläkselle viikoksi ja joulun viettoon yhdistyy lomailua, extreme-urheilua ja oikeasti lunta ja pakkasta.

Joulun läheneminen on alkanut näkyä mun arjessa, nimittäin (edellisessä postauksessa mainittujen lukuisten pikkujoulujen lisäksi) mun hommat on alkaneet oikeasti saamaan päätöstään. Projektit loppuu jouluun tai ainakin keskeytyy hyväksi toviksi ja mulla on vihdoin aikaa tehdä jotakin muuta kuin töitä - oi onnea!

Marraskuun lopulla myös tosiaan muutin, ja sain kaivaa joulukoristeet kätköistään luomaan ihanaa tunnelmaa synkkiin päiviin. Mun täytyykin tässä joku päivä yrittää vähän kuvailla juttuja ja ehkä kirjoittaa muutama muukin jouluaiheinen postaus. Tämän loppuvuoden kruunaisi, jos saataisiin vielä tänne eteläänkin lunta... muuten alkaa olla aika hyvin!

20.11.2017

Pikkujouluaika vuodesta



Valmistaudun juuri tässä henkisesti töihin paluuseen viime perjantaisten firman pikkujoulujen jälkeen. Toiset tanssii pöydillä - mä pysyn jokseenkin skarppina ja sivistyneenä, mutta triplaan normaalin puheliaisuuteni ja nostan saman verran juttujen lennokkuutta. Viime perjantaina muun muassa käskin Mikko Leppilampea juontamaan juhlia hitaammalla tempolla ihmisten edessä, kerroin kaikille olevani juhlimisen ammattilainen opiskelija-aktiivitaustani vuoksi ja tottakai kävin kehumassa kaikki kollegani maasta taivaisiin.

Pikkujoulut ei useinkaan ole sitä linssin läpi välittyvää skumppa ja bling-menoa, ne on aika ottaa vuoden merkittävin irtiotto. Mulla on kalenterissa kymmenkunta pikkujouluja tälle loppuvuodelle kun jokainen projektiryhmä ja työyhteisö jossa oon vuoden aikana vaikuttanut juhlii omiaan. Vaikka aijonkin kiertää niistä suurimman osan ihan autolla,  vasta yhdet on nyt vietetty, ja pienelle "näin selviät pikkujouluista"-koonnille on tarvetta.

1. Kun aamulla herää, havahtuu olevansa kotona (toivottavasti) ja seuraavaksi miettii mitä taas tuli tehtyä, on parempi vaikka avata Netflix ja yrittää olla edes miettimättä. Oon tullut lopputulokseen, että seuraavan päivän vainoharhadarra on pahin ja se kyllä helpottaa kovalla puoliintumisajalla päivä kerrallaan.

2. Jos omia edesottamuksiaan kuitenkin muistelee, voi lohduttautua ajatuksella, että se minkä itse muistaa on luultavasti vain noin yksi kolmasosa muiden mielessäkään. Myöskään muut eivät varmasti mielellään puhu omista vastaavistaan - töissä saa luultavasti olla rauhassa. Aamulla voi varmuudeksi laittaa parhaalle kollegalle viestin, jossa kertoo että tämä oli ihan fine ja toivoa samaa vastausta oman itsetunnon uudelleen rakentamisen tueksi.

3. Ennen kuin mitään pääsee käymään, kannattaa muistaa syödä ja pitää myös huolta veden juonnista.

4. Kun näin ei mahdollisesti muista tehdä kannattaa pitää huoli, että kaveri on vierellä joka tilanteeseen. Kun spottaa lukioaikaisen ihastuksen, joka selkeästi työskentelee nykyään samassa yksikössä ja katsoo nyt yhtä hämmentyneenä takaisin, ei siitäkään huolimatta kannata mennä verestämään vanhoja muistoja vaan ihan vaan avautua sille parhaalle kollegalle ja jatkaa sen jälkeen hihittelyä muista aiheista. (Tämän mä sentään handlasin.)

5. Älä puhu politiikasta. Varsinkaan jos siitä ei oikeasti ole mitään järkevää sanottavaa parin viinilasillisen seitsemän bissen jälkeen. Älä puhu töistä. Älä varsinkaan sovi suosittelijadiilejä virkoihin joita et ole harkinnut hakevasi ennen tätä keskustelua.

6. Pue mukavat ja kauniit vaatteet. Muista aamulla tarkastaa, että mustan, osaksi läpinäkyvän, mekon alle ei jää valkoisia rintaliivejä.

7.  Kaikista tärkeintä on pitää hauskaa, nauttia kollegoidena ja ystävien seurasta ja kohdan 4 mukaisesti pitää heistä myös huolta. 

Ihanaa joulunaikaa ja tulevia pikkujouluja!


12.11.2017

Kaljaasi 2017

Jo pari vuotta oon tehnyt Kaljaasia eli Suomen yhtä suurimmista opiskelijaristeilyistä, joka seilatiin tosiaan viikko sitten. Voi vitsit miten hauskaa meillä oli koko 48 tuntia! Hirveästi kuvia ei tälläkään kertaa kertynyt mutta kultaisia muistoja senkin edestä. Tällä hetkellä on taas vähän sellainen tyhjä fiilis, että mitäs tässä kun on vuosi taas tätä tapahtumaa työstetty ja nyt kaikki se ohi. Ensi vuonna mun hommat toki jatkuu samoissa merkeissä, joten mikään loppu tämä ei ole.

Tällaisen ison opiskelijatapahtuman jäjestämiseen liittyy hirvittävän paljon kaikkea ja sitä ihan tosiaan työstetään melkein vuosi. Musta on todella siistiä tehdä duunia tällaisen parissa ja se tasapainottaa kyllä täydellisesti mun ammattia joka on melko kaukana hauskanpidosta, haha.

Vuosi ja kova työ huipentuu toki tähän itse risteilyyn. Ensimmäisenä iltana mulla oli vielä aika paljon ihan oikeita hommia, mutta toisena päivänä nautittiin kylpybileistä ihanassa aurinkoisessa kelissä, hyvästä ruoasta ja huikeasta fiiliksestä! Haha, tästä onkin hyvä aloittaa pikkujoulusesonki...mulla on kalenterissa niitä varmaan kymmenet - katsotaan kuinka monet ehtii käydä... Onko teillä jo pikkujouluja vietetty tai pian tiedossa?


5.11.2017

Sunnuntaiasu


Julkaisematon syksyinen sunnntaiasu - Zaran nahkatakki on ollut mun luottovaate koko syksyn. Se on ihana, pehmeä mutta jämäkkä ja paras mun omistamista nahkatakeista. Vaikka mun tyyli on melko classy ja tyttömäinenkin normaalisti, bikertakki tuo kivaa särmää. Tämä asu puolestaan oli yhden rennon sunnuntain asu, kun suunnitelmissa oli ainoastaan leffailta kaverin kanssa. Musta on tullut vähän mukavuudenhaluinen vapaa-ajanpukeutumisessa, kun töissä on kauluspaidassa tai vastaavassa asussa viikot.

Vitsti nyt on näiden kuvien syksyinen loisto ja varissut maihin ja alkaa synkkääkin synkempi kausi. Vaikka yöunia pitääkin venyttää taas vähän lisää, että energiaa päiviin on ja aina on vähän inhottavaa niin on tässä kivojakin juttuja. Joulukoristeet on ilmestyneet katukuvaan monin paikoin, ja päivä päivältä enemmän ollaan jouluisen cozy. Lisäksi mä myin juuri mun auton, ja nyt mulla on ihan pian edessä uuden osto. Vanha A3 kulki mun kanssa yli kolme vuotta, mutta voi miten innoissani oon siitä uudesta nyt ollut, auto on nimittäin mulle suuri rakkauden kohde ja paljon enemmän kun vain kulkuväline, haha!

Hei, nautitaan sunnuntaista ja myös tästä marraskuisesta ajasta!



28.10.2017

Teknologiatiistai

Tein hetki sitten pitkästä aikaa "day with me"-postausta! Tästä nyt tuli ihan todellinen uranainen limited edition, mutta toisaalta usein näitä lukiessa pääsee mukaan bloggaajien vapaapäivään kahvitreffeineen ja hitaine aamuineen joten ehkä tällainen oikeaa arkea kuvaava versio voi jotakin kiinnostaa. Oon muutenkin ajatellut alkaa toteuttaa sellaista työ/opiskelu/ura-postaussarjaa, koska ainakaan itse en ole löytänyt monia vastaavia. Edustan ehkä itse melko epätyypillistä bloggaajatyttöä arkineni, ja voisin ehkä enemmänkin tuoda omaa itseäni esiin täällä! Nyt kuitenkin taannoiseen tiistaihin:

5:00 heräys. Väsyttäisi ihan hirvittävästi koska kattoon rummuttavan sateen takia olen heräillyt viikon ajan keskellä yötä ja lisäksi viime yönä alakerran naapuri (joka tuntuisi elävän jossain rinnakkaistodellisuudessa normaaleihin käytöstapohin nähden) soitti musiikkia kovalla kello 2:30, josta johtuen joku toinen naapuri koputteli lattiaan kepillä ja kolmas kävi ovella hiljentämässä tätä.

5:45 Oon pukeutunut, laittautunut. Alan valmistamaan aamupuuroa ja valmistautumaan töihin.

6:15 Lähden kotoa koti bussipysäkkiä. Jätän auton kotiin koska lähdetään lounaan jälkeen yhteiskyydillä töistä Teknologiamessuille. Sataa edelleen ihan tosi paljon.

7:00 Oon päässyt koneen ääreen. Pidin edellisenä päivänä etäpäivän, joten tää on mun viikon aloitus samalla. Käyn sähköposteja sekä viikon tehtävälistaa läpi ja lisäilen kalenteriin muutamia palavereja.

9:00 Ehdin pitkästä aikaa kollegoiden kanssa kahville aamun ekan palaverin jälkeen. Yleensä käytän kahvitauot toisten projektien juoksevien asioiden hoitoon kuten viesteihin vastailuun...

10:00 Päivän toisen palaverin aika. Tämän jälkeen suuntaan pikaiselle lounaalle työkaverin kanssa.


11.30 Suunnataan Teknologia17-messuille. Pääasiassa luvassa on rento iltapäivä tutustuen eri esilleasettajien osastoihin, mutta jutellaan myös muutaman tavarantoimittajan kanssa mahdollisesti elämää hyödyttävistä ratkaisuista...

15:00 Mun virallinen työpäivä päättyy. Juna ja spora sattuvat juuri sopivasti ja pääsen nopeasti kotiin. Syön parit messuilta kerätyt suklaakonvehdit (suklaa on taas vallannut mielen syksyn tullen) ja istun hetkeksi alas selaamaan blogeja. Mulla on vielä paljon duunia iltapäiväksi, mutta päätän sateisen harmauden takia jäädä hoitamaan niitä oloasussa kotiin. Olin eilen menossa yli 12 tuntia joten on parempi vähän rauhoittua.

16:10 Lähetän viestejä koskien muutamaa käynnissä olevaa projektia. Teen nopeaa aikataulutusta ja ilmoittaudun yhteen työpajaan koskien opetustilojen sisustusratkaisuja. On hauskaa, kuinka moninaisissa hommissa pääsee kokemaan niin paljon erilaisia juttuja! Pilkon bataattia uuniin päivällistä varten.

16:35 Kirjoitan pohjan yhteen viimeistelyraporttiin, jaan vastuut muulle projektiryhmälle "nopeat syö hitaat"-periaatteella, koska vastuunjako eikä raportti ole kumpikaan edistyneet viimeiseen kahteen viikkoon.

17:15 Syön päivällistä, kerrankin keittiön pöydän ääressä. Olen yrittänyt parantaa tapani ja pysyä erossa töistä/puhelimesta/tietkoneesta syödessäni, ja nyt selaan uusinta Insinööriliiton lehteä. Ruotsissa on alettu kouluttaa maahanmuuttajataustaisia työttömiä insinööritutkinnon omaavia uudelleen rautatie-insinööreiksi - kuinka mahtavaa!

17:30 Käyn läpi tulevien viikkojen aikatauluja. Otan käsiini projektiliiketoiminnan kirjan ja luen projektiliiketoiminan lähtökohdista, myynnistä ja markkinoinnista. Ammatillista osaamista kehittävän kirjallisuuden lukeminen on musta tärkeä osa työtä, mutta tällä kertaa mulla on aiheesta ihan oikeasti tentittävänä kurssi, jonka takia teoriaa on nyt tärkeää opetella.

19:00 Tänään on treenipäivä, mutta päätän jatkaa iltapäivän rennolla teemalla ja pilatestunnilla kotona. Olen mukana toteuttamassa pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen yhteistä liikuntapalvelua, jonka kautta saa muun muassa käyttöönsä superkätevän Yogobe-sivuston jooga- ja pilatesvideot, jota nyt hyödynnän.

21:15 Alan hiljalleen käydä nukkumaan, selaan vielä vähän puhelinta (paha tapa ennen nukkumaanmenoa) ja laitan kellon soimaan taas viideltä seuraavaksi aamuksi. Takana on jälleen yksi melko raskas, mutta tehokas päivä ja uni tulee varmasti nopeasti!

22.10.2017

Lempivärini lokakuu


Niinä heikkoina hetkinä, kun on juuri satanut kaksi viikkoa putkeen ja päivät lyhenee jatkuvasti, tuntuu välillä siltä, että syksy on ihan tyhmä. Haha, mutta sitten kun tulee se yksi päivä kun onkin kirkasta ja näkee kaikki nämä ihanat syksyn värit muistaa helposti muutkin syksyn kiva jutut. Nämä kuvat otettiin Saran kanssa Siuntiossa yhtenä tällaisena kivempana syyspäivänä!

Mun syksy on muutenkin ollut ehkä kivoin ikinä! Musta kyllä tuntuu, että oli se mikä syksy tahansa niin usein se aina ylittää edelliset, sillä syksy on ehkä eniten eteenpäin menemisen aikaa ja viimeksi tänään puhuin mun ystävän kanssa siitä, kuinka tässä elämänvaiheessa sitä uutta on ihan todella paljon jatkuvasti. Kirjoitin hetki sitten uudistumisen tarpeesta ja sitäkin on kyllä sitten ollut tarjolla. Oon tosiaan muuttamassa, ja töidenkin puolesta on tapahtunut vaikka mitä jännää! Vaikka on kiire ja ajoittain oon todella stressaantunut, mulla on pääosin ollut tosi hyvä draivi.

Ihan perus syksyjutuista ihanaa on kuumien juomien nauttiminen viltin alla hyvän kirjan kanssa (johon tosin on aikaa ihan liian harvoin), kynttilöiden polttaminen ja suklaa (joka syksyinen pahe). Juoksulenkit on juurikin tähän aikaan vuodesta parasta ja oi, jos pääsisi vaeltamaan! Ja kohta on Halloween... haha, oon vähän kateellinen jenkeille siitä, kun ne niin isosti juhlii sitäkin!

Mitkä on teidän lokakuusuosikkeja? Aijotteko juhlia Halloweenia?


21.10.2017

Ravintolakokemuksista

Ulkona syöminen voi olla monelle harvinainen, ihana irtiotto arjesta - saa vähän laittautua ja pysyä pois omasta keittiöstä kun ruoka kannetaan eteen. Varsinkin tuolloin sitä toivoisi varmasti kokonaisvaltaisen hyvää ravintolakokemusta. Mä syön aika paljon ukona, pääsääntöisesti joka viikonloppu samalla kun treffaan kavereita. Oon viime aikoina kuitenkin kiinnittänyt negatiivista huomiota helsinkiläisten keskitason perusravintoloiden palveluun - se kun tuntuisi olevan aika huonoa monessa paikassa. (Pakko kuitenkin lisätä tähän, että kuvan annos taas ei liity tähän vaan ko. paikan palvelu oli ihanaa!)

Ravintoloiden henkilökunta on inhimmillisiä ihmisiä ja itsekin pitkään asiakaspalvelua tehneenä tiedän kyllä, ettei jokainen päivä voi olla yhtä aurinkoa. Oon kuitenkin havainnut, että monessa paikassa ja usein joutuu kokemaan saman "anteeksi, että olen tässä"-tunteen. Ootteko te havainneet samaa koskaan? Mietin, kohdistuuko ravintoloiden henkilökuntaan poikkeuksetta niin kova paine, että se heijastuu palveluun vai mikä on syynä? Itse koen olevani todella kohtelias ja helppo asiakas, sillä työ asiakaspalvelijana on tässäkin asiassa opettanut hyvin nuo do'sit ja dont'sit - ja on kai se nyt luonteenomaistakin.

Otan esimerkiksi Santa Fe:n aikatalossa, jossa joku aika sitten käytiin syömässä. Olin varannut paikan nettisivujen kautta pöydän, koska ajattelin lauantai-illan olevan ruuhkaisaa aikaa. Kun mun ystävän kanssa saavuttiin paikkaan ja kerroin varanneeni kyseiseen kellonaikaan pöydän kahdelle, ensimmäinen tarjoilija suunnilleen sylki päälle sanoen "tänään vai? menkää kyselemään tuolta toiselta puolelta". Siellä toisella puolella jouduin itse pujottelemaan pöytien välistä tarjoilijoiden luo tiskille, jossa seisoi neljä rivissä juttelemassa, ja sain taas vastauksen "ai tänään vai, ei me varata lauantaina pöytiä". 

Okei, ehkä sitten ette varaa, mutta teidän varausjärjestelmä verkkosivuilla kyllä varaa ja mulla oli siinä puhelimessa varauksesta vielä vahvistusviesti. Siitä huolimatta sain osakseni vain piikittelyä, olenko vahingossa varannut pöydän saman ketjun paikasta toisesta kaupungista ja vaikka mitä. Kukaan ei esimerkiksi tarjoutunut selvittämään, mahdutaanko sen "varauksen puutteesta" huolimatta syömään. Kysyin, että haluttaisiin nyt kuitenkin syödä, ja yksi näistä tarjoilijoista sitten käski vaan etsimään itse pöydän.

Nyt kun kirjoitan tätä, en edes tiedä miksi jäätiin. Löydettiin pöytä ja tämä ensimmäinen tarjoilija tuli meitä palvelemaan. Meillä molemmilla on erityisruokavalio ja niistä kysyessä saimme vastaukseksi ärsyyntyneen kiertelevää selitystä kuinka keittiöstä voisi ehkä kysymällä selvitä. Jouduimme rautalangasta vääntäen kohteliaasti kehottamaan, jos sitä nyt sitten kävisi vaikka kysymässä, koska muuten emme voi syödä. Ruoka-annokset tulivat nopeasti, josta plussaa, mutta vaikka muistin paikan ruoat hyvänä aikaisemmilta kerroilta, näyttivät ne tällä kertaa työpaikkaruokalan lounasannoksilta. Maussa sinänsä ei ollut vikaa, mutta tuon erityisen huonon palvelukokemuksen rinnalla tämä heikohko esitys annoksista ei saa mua kyllä antamaan kovin hyvää kokonaisarvosanaa. 

Ihan näin äärikokemuksia mulla ei hetkeen ole muita, mutta tosiaan huonoa palvelua tuntuisi olevan monessa paikassa tarjolla - harmillista. Puolustukseksi kuitenkin sanon, että vähän fiinimmissä paikoissa Helsingissä käydessä olen taas saanut poikkeuksetta ensiluokkaista palvelua! Kertokaa, jos teillä on omia kokemuksia.

16.10.2017

Hyvästi, 00100



Nolla nolla sata keskihesa, olit mulle hyvä, pitkään! Oon asunut tässä Helsingin ytimessä melkein koko aikuisikäni, enkä voisi sijainnin puolesta toivoa parempaa. Mun kampus sijaitsee kahden korttelin päässä, olin pitkään töissäkin keskustassa ja kaikki palvelut joita voi toivoa, löytyvät ihan kulman takaa. Näillä alueilla asumisen hinnat on kyllä myös sitten huipussaan, ja on myönnettävä, että kun sitä ajattelee, niin toisinaan se kyllä myös harmittaa mua. Keskusta-asuminen oli mun haave todella pitkään ja nyt sen koettuani olen todennut - toki sen olevan ihana, mutta myös melko tavallista elämää. Ja oikeasti, Helsinki on aika pieni paikka.

En juuri käy enää koulua, joten päivittäinen keskustakäyminen ei ole enää välttämätöntä - aika on otollinen muutolle. Vaihdan Kampin katot omaan pihaan (JA saan vihdoin mun pianon takaisin!). Tällä hetkellä mun fiilis on ristiriitainen, sillä rakastan mun "penthousea" ja kaupunkia, mutta oi vitsit, miten oon samanaikaisesti innoissani. Muuttaminen on kuitenkin sellainen uuden alku kivassa mielessä ja toki esimerkiksi sisustujuttuja on luvassa paljon...


11.10.2017

Me tulevaisuuden johtajat

Tänään on kansaivälinen tyttöjen päivä. Sen takana on Plan International ja sitä vietetään tarkoituksena muistuttaa tyttöjen syrjinnästä jota edelleen kohdataan kaikkialla maailmassa ja joka on aikamme suurin ihmisoikeusrikkomus. Tarkoituksena on myös nostaa esiin tyttöjen mahdollisuudet, poistaa esteitä ja edistää tasa-arvoisempaa maailmaa. Ympäri maailmaa on tänään järjestetty tempaus, jossa nuoret tytöt työskentelevät päivän merkittävien johtajien asemassa! Vuonna 2017 maailman vaikutusvaltaisimpien yritysten johtajista vain 6,2 % on naisia. Edelleen kymmeniä miljoonia kouluikäisiä tyttöjä ei pääse kouluun monista, kyseenalaisista, syistä ja kaksi kolmasosaa maailman luku- ja kirjoitustaidottomista on naisia.

Mä oon aina urahaaveissani edustanut hyvin poikkeuksellista tyttöä. Mun haaveammattien listalle nuoruuteni aikana kuului muun muassa poliisi, ammattisotilas, rock-musiikko ja toimitusjohtaja. Isona musta nyt näyttäisi tulevan konetekniikan diplomi-insinööri - ei sekään se tyypillisin. 

Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista paikoista, täällä on oikeasti aika hyvä olla. Siitäkin huolimatta jopa mä olen hyvin alussa olevan työurani aikana jo kohdannut selkeästi sukupuolesta ja iästä johtuvaa syrjivää kohtelua ja tiedän miltä se tuntuu: Se tuntuu kuin näkymättömät kahleet vangitsisi paikalleen, motivaation työhönsä menettää täydellisesti ja sisälle kasvaa päivä päivältä enemmän ahdistusta ja vihaa. En voi edes kuvitella miltä tuntuu, jos lähtökohtaisesti kaikki mahdollisuudet opiskelulta, urakehitykseltä ja menestykseltä viedään jo lapsena - tyttönä.

Mun haaveet menestykseen oli pienestä pitäen korkealla ja sukuni hyvin tavallista työväenluokkaa edustava enemmistö teki selväksi jo varhain, että haaveilu on hyvästä mutta pettyäkään ei kannata. Muhun ei tyttönä uskottu, mutta onneksi mun päätökset, kaikki se menestyksen eteen tehty työ ja tahto ovat ja on olleet mun omia. Vielä ihan muutama vuosikymmen sitten tilanne olisi ollut Suomessakin erilainen, mutta nyt on meidän tehtävämme näyttää esimerkkiä ja auttaa maailmaa tasa-arvoistumaan. On maita, joissa tytöt eivät usein saa päättää edes omasta ammatinvalinnastaan, perheen perustamisesta ja taloudestaan.

Tämän päivän tytöistä tulee tulevaisuuden johtajia. Kun tyttöjen mielipiteitä poliittisista, taloudellisista ja yhteiskunnallisista asioista kuunnellaan, tasa-arvo edistyy ja maailmasta tulee nykyistä parempi paikka elää.

MUN ELÄMÄN #GIRLBOSS - HETKIÄ

Motocross-radan #girlboss | Lukiosta ponnistava innovatiivinen lupaus #girlboss | Ensimmäisen vakituisen työpaikkansa saanut #girlboss (Muistan tämän kuvan oikeasti tuolta päivältä, oltiin samana päivänä katsomassa ruotsinkielistä teatteria Kruununhaassa.) | Opiskelijaristeilyä emännöivä #girlboss

10.10.2017

Yksinolosta

Mä oon nyt vuoden asunut yksin, ensimmäistä kertaa elämässäni. Muutin lapsuudenkodista suoraan yhteiseen kotiin mun ex-poikaystävän kanssa, mutta kun todettiin lopulta täydentävämme toisiamme paremmin ystävinä, jäin meidän entiseen yhteiseen kotiin asumaan yksin. Yksinolo on kasvattanut musta aikuisen, ja yksin asumiseen tottuu vähän kerrallaan paremmin.

OMASTA KODISTA

Yksin asumisessa kivaa on se, kun koko asunnon saa sisustaa juuri mieleisekseen, tavarat saa järjestää haluamallaan tavalla ja yleisestikin ottaen vapaus oman talouden asioista on täysin itsellä. Joskus on hetkiä kun todella kaipaa omaa rauhaa ja kotona saa sitten olla juuri niinkuin haluaa.

Joskus on myös kurjaa, kun kaikki kotityöt, ruoan laittaminen ja kauppareissut on hoidettava itse eikä jakamisen mahdollisuutta ole. Joinain hetkinä tyhjä asunto tuntuu yksinäisyyden huipentumalta. Mulle henkisesti vaikein on tilanne, kun palaa reissusta jossa on viettänyt yön tai useampia porukalla, ja yhtäkkiä on palattava hiljaisuuteen.

SOSIAALISUUDESTA

Mä olen todella sosiaalinen persoona ja rakastan ihmisiä mun ympärillä. Jos mulla on töitä tai muuten vaan paljon tekemistä, tykkään ennemmin tehdä ne rauhassa keskittyen kunnolla. Kuitenkin usein esimerkiksi viikonlopusta osan yritän pyhittää levolle ja silloin joudun lähes poikkeuksetta olemaan se joka laittaa lauantaiaamuna viestiä jokaiseen mahdolliseen suuntaan ja tiedustelee tekemisiä. Joskus, kun sitä rumbaa ei vain jaksa käydä läpi päätyy leffan tai kirjan kanssa koko päiväksi kotisohvalle.

Oon huomannut olevani kummallisessa väliaikaiässä. Osa ihmisistä ympärillä siirtyy kovaa vauhtia tasaisen tavalliseen perhe-elämään ja osa taas elää vielä villiä nuoruuttansa täysillä. Mä en henkilökohtaisesti usko koskaan olevani valmis ensimmäiseen ja toinen vähän niinkuin meni jo. Olen yksin asuva uraputken alussa oleva 2017-luvun nainen. Enkä voi oikein enää palata takaisinkaan; mulla on täällä duunit, projektit, lainat ja kiireinen arki. (Joka tosin on juuri sitä mihin olenkin tyytyväinen - valita en!)

Ootteko asuneet yksin? Jotkut on sitä mieltä, ettei ehkä koskaan haluaisikaan muuta. Mä en ehkä mielellään asuisi yksin, mutta toisaalta en mitenkään asuisi esimerkiksi solussa - ristiriitaista, haha. Mitä muita mietteitä aiheesta herää?

1.10.2017

Tarve uudistua


En tiedä mikä kumma muhun on iskenyt, viime aikoina mun elämää on hallinnut valtaisa uudistamisen tarve. Ikään kun tässä syksyssä ei jo tarpeeksi olisi uusia haasteita duunien puolesta, oon onnistunut kehittämään itselleni uudistustarpeen koskien suunnilleen jokaista elämän osa-aluetta auton vaihdosta uusiin opiskelualoihin. Hiusten väriä en oo tosin tällä kertaa muuttamassa (haha, viime vuonnahan tosiaan se rumba tuli kertaalleen käytyä läpi...). 

Mulla usein vielä kevät on ollut sellaista muutosten aikaa, mutta myönnettävä toki on, että oon hyvin vähän paikallaan viihtyvä persoona ihan ympäri vuoden. Musta vieläpä tuntuu, että koko ajan kun ikää tulee lisää haaveilen yhä vähemmän mistään pysyvästä ja tasaisesta. Ootteko te enemmän tutussa ja turvallisessa viihtyviä vai samanlaisia seikkailijoita kuin minä? Mulla on tapana sanoa olevani mukavuusalueellani ollessani epämukavuusalueella. Oon onneksi myös helposti aikaansaava, ja voin paljastaa näitä uusia tuulia olevan luvassakin!

Uudesta puheenollen - otettiin nämä kuvat joku aika sitten Saran kanssa. Tämä oli ihan ensimmäinen kerta mulle kun sovin treffit toisen bloggaajan kanssa ja oli kyllä niin hauskaa, ettei tämä jäänyt ainoaksi! Oon Stadissa koulun ja duunien ulkopuolella normaalisti melko yksinäinen, sillä mulla on jäänyt tänne asumaan vaan pari kaveria ja kaikilla toki omat kiireensä aina on. Olisi huikeaa tavata enemmänkin uusia ihmisiä ja blogihan on mitä mainioin yhdistävä tekijä. Oon tällaisissa asioissa kuitenkin ehkä vähän ujo... en oikein tiedä mitä musta ajatellaan ja saatan miettiä uskallanko ottaa yhteyttä toisiin; mars epämukavuusalueelle tässäkin siis!

29.9.2017

Oktoberfest



Tapaan sanoa, että joka päivä oppii jotain uutta. Saksan reissulla opin muun muassa Oktoberfestin olevan nimestään huolimatta syyskuussa vietettävä juhla. Haha, tämä keksittiin pari päivää ennen lähtöä kun suunniteltiin, mitä kaikkea viikon reissun aikana tehtäisiin. Me kun ei oltu varattu majoituksiakaan ekoja öitä pidemmälle. Tässä tapauksessa tämä spontanius oli hyvä asia, koska tosiaan - päädyttiin kiertämään puoli maata liikkuen Hannoverista Frankfurtin autonäyttelyn kautta etelään, Müncheniin Oktoberfesteille. Haha, kyllä siinä pari kertaa mietittiin onko satojen kilometrien ajaminen yhden päivän arvoista, mutta kyllä tuo kokemuksena oli vertaansa vailla.

Oktoberfest ei sinänsä ole ollut mun Go to-listan kärjessä, mutta se oli ihan mahtava kokemus. Se karnevaalimeininki, aikuiset saksalaiset pukeutumassa perinneasuihin ja kaunis alkusyksyn ilta päälle. Myös tunnelma tuolla alueella oli sopivan yhteisöllinen, sosiaalinen ja todella positiivinen verrattuna totuttuun illanviettokaavaan. Mun illan kohokohta oli tietysti päästä tuohon vuoristorataan!

Ootteko käyneet Oktoberfesteillä tai haluaisitteko käydä?


26.9.2017

Saksa: Teknologiamaa - tuleva kotimaa?

Vietettiin viime viikko Saksassa. Reissun pääasiallisena syynä oli parin päivän vierailu maailman johtavilla tuotantotekniikan messuilla ja siinä samalla messuillessa vietettiin vielä yksi päivä kansainvälisessä IAA-autonäyttelyssä. Meidän reissuviikko oli huikea. Vuokrattiin auto, ajettiin yli 1800 kilometriä käyden neljässä kaupungissa ja saatiin huikea määrä uusia kokemuksia. Huomasin muuten, että autobaanalla ei pääse ajamaan niin kovaa kuin huvittaa koska liikennemäärät Suomeen verrattuna on moninkertaiset. Myös Suomen nopeusrajoituksia ja liikennekulttuuria muistaa nopeasti arvostaa. Oli kuitenkin yksi asia lisää mun elämän to do-listalle tuo autobaanalla ajo, haha.

Opin reissussa myös itsestäni uutta. Niin kovat odotukset kun mulla kolmen pojan kanssa reissaamisen helppoudesta oli, huomasin, että olen luonteeltani yksin tai maksimissaan kaksin reissaaja. Olen aina sanonut, etten mielellään lähtisi reissuun tyttöporukassa, mutta on myönnettävä mun hermon olleen kireällä myös tätä jengiä odotellessa ja yhteisiä suunnitelmia tehdessä. Note to self.

Saksa teknologiamaana on erittäin houkutteleva tulevaisuuden maa näin insinöörille ja niinkuin vähän etukäteen pelkäsin, mun muuttokuume ulkomaille kasvoi huomattavasti viikon aikana. Oon todella pitkään miettinyt, että haluan asua ja työskennellä ulkomailla ja vitsit miten nautin isoista kaupungeista kuten Berliinistä. Ihmisetkin Euroopassa ovat paljon suomalaisia sosiaalisempia ja ja...

Jotkin käytännön asiat, jotka Suomessa on arkipäivää, saattavat tosin olla niinkin high tech-massa kuin Sakassa alkeellisemmin. Korttimaksaminen on monin paikoin kömpelöä tai tuntematonta (esim kylmäasemia ei ole), ja lukot ovissa ihan kummallisia. Laittaisin kuitenkin vertailussa positiiviset puolet näiden edelle.

20.9.2017

Luonnon kutsu


Nautin kaupungin sykkeestä, mutta nautin myös luonnon rauhasta. Paras rentoutumiskeino, mitä tiedän on lähteä vaellukselle - joko ihan lyhyelle tai vaikka useamman yön pituiselle. Olen vaeltanut pienestä pitäen paljon, sillä vanhempani on olleet kovia eräfaneja. Vuosi sitten olin Lapissa Pyhä-Luostolla ihailemassa ruskaa. Tänä vuonna täytynee tyytyä hieman pienemmän mittakaavan ruskaretkeilyyn sillä syksy on täynnä ohjelmaa. Kesän to do-listan vaellusretken huutaessa tyhjää arpaa loppukesästä, käytiin Anniinan kanssa nopea iltapäiväreissu Nuuksiossa, ja sekin oli ihana irtiotto arjesta.

Minä lähden retkeilemään, sillä...

... luonnon keskellä arjen kiireet unohtuvat varmimmin. Kannattaa vaikka sulkea puhelin samalla ja nauttia rauhasta.
... ruoka maistuu ulkona aina paremmalta. Varaa eväät mukaan ja nauti lounas luonnon helmassa.
... aistit terävöityvät luonnollisessa ympäristössä. Fiilistele!
... Suomen luonto on monipuolinen ja äärimmäisen kaunis. Retkeilymahdollisuuksia on laajalti ympäriinsä, joten paikkaa vaihtamalla pääsee tunnelmoimaan helposti paljon erilaisia paikkoja ja maisemia.
... luonnossa liikkuminen käy urheilusta. Loistava tapa siis tehdä vähän erilainen treeni.

Pian alkaa kaunein etelä-Suomen ruska - nautitaan siitä!


10.9.2017

Dynaamisen arjen viehätys


Syksyn tullen on tullut täysi kalenteri, hektisyys, sopiva tehokkuuden yllä pitämä stressi ja ennen kaikkea inspiroituminen. Mun hyvä ystävä laittoi mulle viestiä ja ehdotti tapaamista, ja kun vastasin siihen, että parin viikon päästä sopii, hän sanoi tienneensä sen ja kysyneensä siksi juuri silloin. Tuo hetki oli samanaikaisesti vähän surullista, mutta kuitenkin ihanaa, kun ystävä arvostaa ahkeruutta ja miettii asian niin, etten itse joudu kiusalliseen tilanteeseen kun heti seuraavima päivinä ei mahdollisuutta treffeille vielä ole.

MIKÄ AJAA BOOKKAAMAAN KALENTERIN TÄYTEEN VIIKOSTA JA VUODESTA TOISEEN?

Kun katson nyt sunnuntai-iltana tulevan viikon aikatauluja niin mielessä on päällimmäisenä ajatus, miten ihmeessä ehdin kaikkeen tuohon - tiedän kuitenkin pystyväni. Kun lukion jälkeen vietin välivuotta, mun arki oli hyvin tasaista. Kävin töissä, urheilin, luin pääsykokeisiin - siinä se. Olin tuona vuonna vähiten onnellinen mun koko elämää ajatellen. Olen aina ollut aktiivinen monessa suhteessa ja rakastan uusien viikkojen tuomaia vaihtuvia projekteja ja jatkuvia uusia haasteita. Tällä hetkellä mun tehdessä moninaisia duunejani ja ideoidessani proggiksia sekä päätyöni puolesta, että muuten, tunnen olevani elossa enemmän kuin ehkä koskaan. Rakastan eteenpäin menemisen tunnetta. Oon sanonut usein, että mun unelmaduunia en tiedä, mutta varmaa on, etten koskaan halua jäädä paikalleni.

MITÄ DYNAAMINEN ARKI KÄYTÄNNÖSSÄ MUN KOHDALLA TARKOITTAA?

Mun arki koostuu työstäni, opiskelusta, sivuduuneista, opiskelijatoiminnasta, urheilusta, ystävistä ja muista harrastuksista. Käyn koulussa kerran tai kaksi viikossa, loput arkipäivät teen päivätyötäni. Sen jälkeen mulla on usein joku muu palaveri/kokous tai muuta hoidettavaa. Välissä olevana aikana urheilen ja harrastan ja vapaailtaisin näen ystäviä tai hoidan omia pieniä projekteja. Lepo ja terveellinen ravinto ovat avainasemassa jaksamiseen - en koskaan (tai jos, niin äärimmäisen harvoin) nipistä yöunien pituudesta lisäaikaa tekemiseeni.

MUN KOLME VOIMAVINKKIÄ FLOWN SAAVUTTAMISEEN

En haluaisi kuulla kenenkään suusta oman työnsä olevan ikävää. Puutun lähes aina vastaavanlaiseen pohdintaan ja rohkaisen ihmisiä siirtymään eteenpäin. Joskus ala voi olla oma, mutta työyhteistö tai tehtävä väärä, ja jo alan sisällä vaihtaminen muuttaa kaiken. Toisinaan opiskelemaan lähteminen voi olla elämän paras päätös. Mitä ikinä tekeekään, tee näin:
★ Tee mitä rakastat. Työ ei edes tunnu työltä kun saa ilmaista itseään sen kautta.
★ Tee fiiliksellä. Jos duunit alkaa tuntua pakkopullalta, on aika vaihtaa.
★ Tee hyvin. Puoliksi tehty ei ole tehty ja hyvin tehdyt tulokset vie flown mukana eteenpäin.

Energistä uutta viikkoa kaikille!



2.9.2017

Kesäaamuina elämän parasta aikaa


Kesäaamut on elämän parasta aikaa, koska yleisesti ottaen aamut on päivän parasta aikaa ja kesäisin aamut kestää niin ihanan pitkään! Lähes koko kesän sain nauttia jo viideltä herätessäni runsaasta valon määrästä ja pyöräillä kivassa auringonpaisteessa kuuden jälkeen töihin. Viikonloppuisin ne kesäaamut vasta luksusta olikin, kun yhtälöstä poistettiin vielä se aikataulun velvoittama raja olla töissä.

Musta moni asia on aamuisin parasta: aamupala on päivän kivoin ateria, aamutreenillä lähtee päivä käyntiin täydellisesti, aamulla kirpputoreilla tai ostoskeskuksissa kierrellessä saa olla vielä rauhassa. Kesäaamut on nyt kesän myötä ohi, mutta toisaalta syysaamuissa on se oma viehätyksensä. Rapsakan virkistävä ilma ja sellainen oma fiilis saa hymyn huulille nekin -  toki eri tavoin kuin kesällä. Haha, varmaan erityisesti mainitsematta tulee selväksi, että olen aamuihminen. Hämärien aamujen ja pimenevien iltojen myötä en aijo kuitenkaan pahoittaa mieltäni, sillä kaikkea aikansa. Sitä paitsi - valoa lukuunottamatta syysaamuista voi nauttia toki kesäaamujen lailla.

RAUHALLISET AAMIAISET 
Hyvä aamiainen kuuluu musta jokaiseen aamuun ympäri vuoden, ja syksyllä sitä voi nauttia vaikka kynttilän valossa. Viikonloppuna voi järjestää syksyteemaisen brunssin ja leipoa vaikka kurpitsapiirakan - tässä on muuten potentiaalia!

AAMUTREENIEN JATKUMINEN
Viime syksynä onnistuin ensimmäistä kertaa elämässäni säilyttämään treenirytmin normaalina loka-marraskuun yli. Se on vaikeaa, mutta se on palkitsevaa ja tuo huimasti lisäenergiaa päivään.

AIKAISET AAMUT
Kun herää samaan aikaan kuin kesällä, ehtii nauttia auringon noususta. Vaikka pimeä vuodenaika lisää lähes poikkeuksetta unentarvetta, haluan ainakin itse nipistää mielummin illan puolelta ja käydä tarvittavan aikaisin nukkumaan, jotta pystyn pitämään kiinni päivärytmistäni.

Ihania syysaamuja!