-->

27.8.2017

Viimeinen loppurutistus

HAVAINTOJA

 Mun Tough Viking -  koitokseen on aikaa enää pari viikkoa.
 Painan enemmän kuin pitkiin aikoihin. Olen silti timmeimmässä kunnossa ehkä koskaan.
 Oon kasvattanut mun yläkropan lihaksia ihan hurjasti ja saanut paljon voimaa. Koin yhden mitä mahtavimmista tunteista kun huomasin yksissä treeneissä pystyväni vihdoin roikkumaan yhden käden varassa.

FIILIKSIÄ

 Mun skabaan on aivan liian vähän aikaa ja mielialat oman kunnon suhteen vaihtelee ahdistuksesta voitonriemunu monta kertaa päivässä.
 Olen viimein tajunnut, ettei puntarin lukemia tosiaankaan kannata tuijotella. Mähän olen hei melkein ylipainoinen, yea, right.
★ Tämä koko projekti on ehkä yksi parhaista johon olen koskaan lähtenyt mukaan.

KUULUMISIA

Tuo puoli vuotta mielessä kaukaisuudessa kummitellut päivä syyskuun alussa tosiaan lähestyy hurjan uhkaavaa vauhtia. Treenaan tosi kovaa, ja oon kyllä hyvässä kunnossa - tiedän, että selviän. On kuitenkin mun heikkoudet, jotka tuntuvat ylitsepääsemättömiltä ja niiden takia olen jo muutamaankin otteeseen viime aikoina, omaan temperamentiseen tyyliini, ilmoittanut jättäväni koko homman kesken. En kuitenkaan ole hetkeäkään katunut mukaan lähtemistä.

Tiedän, että on paljon porukkaa, kenelle tämäkin kisa on vain yksi hauska kokemus muiden joukossa. Mun lähtökohtien takia mulle tämä koko tähän projektiin lähteminen on kuitenkin ollut mua henkisesti ja toki erityisesti fyysisesti kasvattava kokemus. Kun on pakko treenata, saa se treeni ihan uuden sävyn. Siinä sivussa on pakko huolehtia myös riittävästä levosta ja oikeanlaisesta ravinnosta. Olen täysin varma, että ilman Tough Vikingia en olisi koskaan ollut tarpeeksi motivoitunut tekemään niin paljon duunia kuin nyt kehittyäkseni näin. Nyt tietysti syytän itseäni siitä, etten tajunnut alkaa treenata jo paljon aikaisemmin kunnolla - enkä toki edes ihan syyttä.

Nyt mun on kuitenkin puristettava ne viimeiset rippeet musta, laitettava jäätävä turbovaihde päälle ja mentävä kunnialla maaliin. I can do this!

26.8.2017

Satumaailta


Taiteiden yö Helsingissä on jokaisen loppukesän kiva piristys. Kaupungilla on ihmisiä kuin hienompanakin kesäviikonlopun iltana ja ympärillä tapahtuu kaikkea jännää ja elämä tuntuu hetken vähän niinkuin sadulta, niin hauskaa! Varsinkin tuo Salainen puutarha, mikä viime vuonna järjestettiin Hietalahdessa, ja tällä kertaa keskeisemmällä sijainnilla Senaatintorilla, on ihana pako todellisuudesta.  

Olitteko taiteiden yössä? Pääsin itse Salaisessa puutarhassa vierailun lisäksi värittämään värityskuvia galleriassa ja ihailemaan erilaisia katutaiteilijoita. Tällaiset tapahtumat tuo kyllä lisäenergiaa normaaliin arkeenkin!


22.8.2017

Aika joka syksyinen




Taas on se ihana hetki kun koulut alkaa! On aika pakata uudet laukut, suunnitella syksyasut hellemekkojen tilalle ja totutella uusiin rytmeihin. Mä oon aina tykännyt koulujen alkamisesta ja siihen liittyvästä fiiliksestä. Mä tunnetusti tosin hypetän kaikkia mahdollisia vuodenaikoja, mutta alkusyksyn aika on kivaa, kun rennon kesän jälkeen alkaa uudet proggikset ja muut. Oon monesti miettinyt miltä tuntuu sitten, kun elämänsä ensimmäistä kertaa ei enää palaakaan kouluun, vaan koittaa aika siirtyä täyspäiväiseen työelämään. No, onneksi siihen hetkeen menee vielä tovi sillä mun tavoitteissa on vielä mahdollisesti pari maisteritutkintoa, haha, vaikka nykyisestä koulusta pian valmistunkin. 

Monet palaavat mun tavoin takaisin vanhaan tuttuun kouluun. Monet myös aloittavat ihan uudessa ja tuntemattomassa, johon liittyy tietysti aina oma jännityksensä. Kirjoitin vuosi sitten vinkkejä aloittaville korkeakouluopiskelijoille täällä, ja samoja hommia komppaan edelleen. Oon itse nyt kahden vuoden korkeakouluopiskelun saldona saanut monta ihanaa ystävää, hyödyllisiä kontakteja, upeita duunimahdollisuuksia ja luottamustehtäviä sekä vielä monin verran enemmän kokemuksia; näitä ohjeita noudattamalla!

Mä haluaisin kuitenkin jakaa näin syksyn kunniaksi muutaman yleispätevän vinkin kouluun kuin kouluun, joita itse olisin voinut aikanaan paremmin noudattaa hyötyen myöhemmin.
1. Älä koskaan sano ei koskaan. Mikä cliche, mikä totuus! Jos en lukiossa olisi kieltänyt luma-aineita itseltäni sen hetken fiiliksen mukaan, olisin päässyt luultavasti suoraan yliopistoon.
2. Älä tyydy keskinkertaiseen. Olen aina menestynyt itse koulussa suhteellisen hyvin, mutta ilman aika-ajoittaista hälläväliä-asennetta vielä paremmin. Netflix odottaa, tentti ei.
3. Nauti kouluajasta, joustavasta aikataulusta ja loma-ajoista täysin rinnoin, sillä se loppuu. Tuohon aikaisemmin mainittuun vuoden rytmitykseen liittyen nämä asiat on multa jo pääosin poistuneet. Vaikka en valita, suosittelen niiden arvostamista, haha.
+4. Hanki hyvällä omatunnolla uusia ihania syysvaatteita ja vaikka uusi koululaukku - ne ihan tosissaan tuo lisämotivaatiota kouluaamuihin.
Millä fiiliksellä te ootte kouluun paluusta jos se edessä on? Tai onko teillä joitakin muistoja kouluajoilta liittyen aiheeseen?

19.8.2017

Täältä tullaan, Saksa!

Kerroin, että syksy tuo tullessaan paljon uusia jänniä juttuja, ja yksi niistä on tuleva reissu, jei! Koko kesän tiukan työnteon jälkeen on nimittäin mun aikani lomailla viikko, kun lähdetään kavereiden kanssa viikoksi Saksaan. Myönnettökööt, että reissu linkittyy työhön ja opiskeluihin, sillä meidän yksi kohde on vuosittaiset tuotantoteknologian messut Hannoverissa. Sen lisäksi ollaan kuitenkin suunniteltu roadtrippiä ja Saksalaiseen kulttuurielämään (haha) tutustumista. Tässä reissussa on kyllä potentiaalia huikean hauskaan matkaan ja lisäksi saan taas uuden maan mun listalle - en nimittäin ole käynyt koskaan niinkin perus massa kuin Saksassa.

17.8.2017

Auringon mukana laskeva kesä


Lomasesonki alkaa olemaan lopuillaan ja aamuisin herätessä ei enää olekaan niin valoisaa kun vielä hetki sitten. Fiilaan kyllä syksyäkin, mutta pahin juttu on tämä valon määrän väheneminen sillä saan siitä vaan niin paljon lisäenergiaa! Odotan syksyä innolla, mulla on varmistunut muutama superkiva proggis tällä viikolla ja oon täynnä energiaa pitkän kesän jälkeen. Siitäkin huolimatta olo on vähän haikea. 

Hyvästelin mun lukiokavereita maailmalle alkuviikosta, kun nähtiin iltakahvitteluiden merkeissä Ursulassa. Oon tosi onnellinen mun ystävien puolesta niiden kansainvälisyydestä ja itsekin inspiroitunut ideasta muuttaa ulkomaille heidän ansiostaan, mutta siitä huolimatta mut valtaa aina sama haikeuden tunne syksyisin kun kaikki lähtee. Onneksi nykyään maailma on pieni monessa mielessä!

Miltä teistä syksyn saapuminen tuntuu? Pääasiassa mun ajatukset on kyllä ainakin positiivinen. Oon inspiroitunut jo syksyisistä asuista, kynttilöistä, tulevista reissuista, opiskelusta...mikä nyt syksyyn taas liittyy! Nautitaan kuitenkin nyt näistä viimeisistä auringon lämpösäteistä ja valosta kun sitä vielä riittää.

15.8.2017

Pahat makeuttajat


Ootteko maistaneet näitä yllä näkyviä, tai vastaavia "terveellisiä" protskuherkkutuotteita? Mä maistoin mielenkiinnosta, sillä oon jo pitkään ollut hyvin skeptinen kaikkia tällaisia keinotekoisia aineita sisältäviä elintarvikkeita kohtaan.  Oon lukenut muun muassa moneista blogeista, terveyden ammattilaisiltakin, kuinka esimerkiksi nyt nämä vanukkaat mahdollistavat vihdoin terveellisen herkuttelun ja kuinka niitä voi syödä hyvällä omallatunnolla. Oon kuitekin näitä väitteitä vastaan, enkä ainakaan yhtään sen vähempää tätä maistettuani. Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi kilpailukaudella olevalle fitness-urheilijalla tämä voi olla päivän pelastus, mutta mä en suodata sitä kuinka näitä markkinoidaan tavalliselle kuluttajalle samoin speksein. Markkinatalouden voimasta nykyään tavalliset kuntourheilijat tuntuvat kokevan tarvetta samanlaisille lisäravinteille kuin ammattilaiset.

Pyrin syömään etenkin normaalissa arjessa niin puhtaasti kuin mahdollista ja valmistaa ruokani itse luonnollisista raaka-aineista. Kun makuaisti tottuu puhtaaseen ruokaan, tuo vanukas maistui lähinnä ällöttävän keinotekoiselta ja koostumuskin oli inhottava. Kun katsoin tuoteselostetta, en oikeastaan olisi halunnut edes maistaa, sillä mun ravintokatsomuksen mukaan tuossa ei ole mitään, mitä yleensä kannattaisi suuhunsa laittaa. Maito ei ihan tosissaan edistä terveyttä, ja keinotekoisten makeutusaineiden haitosta ei musta edelleenkään puhuta tarpeeksi, vaan ihmiset tuntuvat sokeasti uskovan, että kaikki kaloriton on myös terveellistä. Oon toki fakta, että turhaa sokeria välttämällä olo pysyy virkeänä ja energiatasot järkevämpänä, mutta oon silti sitä mieltä, että jos haluaa herkutella niin on parempi syödä luonnollisesti makeita asioita ja terveellinen herkuttelukin onnistuu vaikka agavea tai banaania käyttämällä.

Kartan näitä välipalavanukkaita myös sen takia, etten halua tukea noiden loputtomien muovipakkausten käyttöä. Mun vaihtoehtoni tälle protskuvanukkaalle olisi esimerkiksi chia-vanukas, jota teenkin välipalaksi usein. Chia-geeliin laitan ravintorikkaita chia-siemeniä, jotakin kasvimaitoa ja mausteeksi sitruunaa tai vaniljaa. Se säilyy jääkaapissakin useamman päivän ja tarvittaessa voin ottaa sitä mukaankin välipalaksi muovipurkkiin pakattuna. Chia-vanukkaan terveysvaikutukset (myös meille ihan tavallisille kuntoilijoille) ovat oikeasti merkittävät, sillä chia sisältää muun muassa luonnollisesti hyviä omega 3-rasvahappoja, kalsiumia ja magnesiumia. Lisäksi se on täysin vegaaninen vaihtoehto. 

Näitä ravintoasioita kannattaa oikeasti miettiä, sillä terveellisestä ja puhtaasta ravinnosta saa hyvän olon ja virtaa jaksaa arjessa tehokkaasti. Huonon ruokavalion negatiivista vaikutusta ei huomaa, ennen kuin kokee puhtaan ruoan vaikutuksen ja ennen kaikkea, sitä ei välttämättä huomaa, kun vasta monien vuosien päästä, kun ikääntyminen alkaa muiltakin osin näkyä.

Energisiä päiviä kaikille!
 

2.8.2017

Pelastetaan maailma ensin

Tänään on taas se aika vuodesta, kun maapallon vuotta kohden laskettu kantokyky on ylitetty. 
Maailman ylikulutuspäivä on se päivä, jona kulutuksemme laskennallisesti ylittää vuotuisen maapallon luonnonvarojen kestävän käytön. Ylikulutuspäivän ajankohta perustuu Global Footprint Network -tutkimuslaitoksen laskelmiin. <WWF>
Kuvahaun tulos haulle wwf
Suomalaiset, muiden länsimaiden tavoin, kuluttivat oman osuutensa loppuun tosin jo huhtikuun alussa. Suurimpia syitä ylikulutukseen ovat kasvihuonekaasupäästöt, joiden merkittävä aiheuttaja on ruoan, erityisesti eläinperäisen ruoan, tuotanto. Maatalouskäytössä olevasta maasta noin 70 % käytetään sen tuotantoon, sillä kaiken eläinperäisen ravinnon tuotantoon tarvitaan kasvikunnan tuotteita.


On ympäristön kannalta kestämätöntä elää "jatkuvasti velaksi". Meidän länsimaalaisten valinnat näkyvät ensimmäisenä maailman köyhimmän väestön elinymäristössä esimerkiksi makean veden puutteena ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisenä. Omilla arjen valinnoilla pystymme vaikuttamaan helposti maapallon hyvinvointiin, eivätkä ne oikeastaan ole enää mielipideasioita vaan yhteisiä velvollisuuksia. En itse ole vegaani, enkä edes kasvissyöjä. Olen kuitenkin 90 % ruokavalioltani vegaani - ja se on helppoa.

Tämä ylikulutuspäivä on mietitityttänyt, koskettanut ja huolestuttanut mua oikeastaan niin kauan, kun olen näistä ympäristöasioista mitään ymmärtänyt. Voimme vaikuttaa maapallon hyvinvointiin monella tavalla, ja musta ehkä tärkeimpänä lähtökohtana on sivistyksen kasvattaminen eli käytännössä lasten kouluttaminen hyvin joka puolella maailmaa. Koulutuksella voidaan lisätä tietoisuutta muun muassa ympäristöasioista ja saada näin aikaan kestävä elämäntapa. Olen ilokseni huomannut monia lapsia katsoessani, että nämä ovat hyvinkin tietoisia tärkeistä ympäristöasioista - toisin kuin keski-ikäiset jäärät. 

Uskon edelleen valoisaan tulevaisuuteen. Uskotaan me kaikki, sillä me voidaan tehdä mitä ikinä me halutaan, ja jos me halutaan se me saadaan se!



1.8.2017

Pienten hyvien piristävä voima



Mistä ilahduit viimeksi? Tai milloin kehuit viimeksi jotakuta? Mä haluan kirjoittaa tällaisesta aiheesta, kuin toisen vilpitön ilahduttaminen pienen pienillä sanoilla tai teoilla. Suomalainen kulttuuri on kaikkien tuntema, vähän juro ja ei kovin sosiaalinen. Monet meistä eivät helposti ota kontaktia tuntemattomiin vapaa-ehtoisesti, mikä on asia jota kadehdin esimerkiksi etelä-Eurooppalaisessa kulttuurissa todella paljon. Mä olen tosi sosiaalinen ja pirtsakka persoona näin suomalaisesta näkökulmasta, ja mä yleensä sanon suoraan jos olen jotakin mieltä. Myönnettäkööt tosin, että aina tämä ei ole hyvä juttu - olen kyllä korrekti enkä lauo mitä tahansa mutta sanon joskus mielipiteeni niin, että jotkut loukkaantuvat siitä tahattomasti. Kuitenkin, kerron myös positiiviset asiat suoraan: kehun ystävieni hyviä puolia, kauniita vaatteita tai lahjakkuuksia jatkuvasti sekä yritän löytää asioista positiivisia puolia.

Aika ajoin, ja onneksi kyllä usein, sattuu kohdalle mua erityisesti ilahduttavia sosiaalisia tilanteita. Niissä ei ole koskaan kyse mistään erityisestä, mutta niistä jää niin hyvä mieli! Viimeksi ilahduin erityisen paljon eilen aamulla, kun lähdin normaalisti kuuden aikaan töihin kaupungin vasta heräillessä uuteen viikkoon. Mun talon kivijalan kahvilan pitäjä oli myös aloittanut päivänsä ajoissa, ja oli juuri nostelemassa tuoleja terassille kun tämä huomasi mut rapusta ulos astuessani. Tämä katsoi mua pitkään kohti kävellessä ja huikkasi iloisesti hyvät huomenet, voi että!





Näitä kohtaamisia on toki muitakin, ja haluan jakaa muutaman kivan!


Olin menossa yhteen virastoon hoitamaan yhtä nopeaa asiaa, kun sattumalta tulin liikkuneeksi tässä tietyssä osassa kaupunkia. Olin, liikkeellä autolla, jolloin mun täytyi jättää se kadun varteen ja lähteä etsimään parkkilippuautomaattia. Tämä ärsytti mua vähän, sillä tiesin olevani paikalla vain muutaman minuutin, mutta juuri noustessani autosta eräs samasta paikasta tuleva mies kysyi minulta, olenko menossa samoilla asioilla, ja antoi parkkilippunsa jossa oli vielä aikaa jäljellä. Kiittelin todella paljon ja ilahduin tästä loppupäiväksi!

Asun aivan keskustassa ja taloni ohi kulkee jatkuvasti paljon ihmisiä. Olin joskus kantamassa kahta täyttä ostoskassia, käsilaukkua ja vielä muistaakseni jotakin samaan aikaan sisään ja tuskailin suunnilleen yhdellä vapaalla sormella ulko-oven lukko auki. Siinä yrittäessäni eräs ohikulkeva mies pysähtyi ja tarttui ovesta pitäen sitä mulle auki. Niin pieni ele, mutta niin paljon iloa! Kerran kannettiin kotiin jotakin tosi isoa laatikkoa kahdestaan, kun ohikulkeva nainen kysyi voiko hän olla avuksi, ja auttoikin tavaran hissin ovelle asti. Tällaiset tapahtumat valaa muhun aina uskoa siitä, että suomalaisetkin osaa olla tuntemattomia kohtaan jaloja niin halutessaan.

Yksi asia mitä mua ilahduttaa tosi paljon, on mun saamat kehut pukeutumiseen liittyen. Oon tehnyt paljon asiakaspalvelutyötä, ja saanut välillä todella vilpittömän kauniita kehuja asiakkailta. Tykkään pukeutumisesta, mutten tietoisesti pyri näyttämään mitenkään "erityisen hyvältä". Sen kuuleminen kuitenkin hymyilyttää aina ja olen opetellut kiittämään luontevammin vastineeksi. Kerran mut pysäytettiin koulussa: "Sähän olet Riikka? Sulla on aina niin kivoja vaatteita!" - olin tästäkin kovin ilahtunut.