-->

1.8.2017

Pienten hyvien piristävä voima



Mistä ilahduit viimeksi? Tai milloin kehuit viimeksi jotakuta? Mä haluan kirjoittaa tällaisesta aiheesta, kuin toisen vilpitön ilahduttaminen pienen pienillä sanoilla tai teoilla. Suomalainen kulttuuri on kaikkien tuntema, vähän juro ja ei kovin sosiaalinen. Monet meistä eivät helposti ota kontaktia tuntemattomiin vapaa-ehtoisesti, mikä on asia jota kadehdin esimerkiksi etelä-Eurooppalaisessa kulttuurissa todella paljon. Mä olen tosi sosiaalinen ja pirtsakka persoona näin suomalaisesta näkökulmasta, ja mä yleensä sanon suoraan jos olen jotakin mieltä. Myönnettäkööt tosin, että aina tämä ei ole hyvä juttu - olen kyllä korrekti enkä lauo mitä tahansa mutta sanon joskus mielipiteeni niin, että jotkut loukkaantuvat siitä tahattomasti. Kuitenkin, kerron myös positiiviset asiat suoraan: kehun ystävieni hyviä puolia, kauniita vaatteita tai lahjakkuuksia jatkuvasti sekä yritän löytää asioista positiivisia puolia.

Aika ajoin, ja onneksi kyllä usein, sattuu kohdalle mua erityisesti ilahduttavia sosiaalisia tilanteita. Niissä ei ole koskaan kyse mistään erityisestä, mutta niistä jää niin hyvä mieli! Viimeksi ilahduin erityisen paljon eilen aamulla, kun lähdin normaalisti kuuden aikaan töihin kaupungin vasta heräillessä uuteen viikkoon. Mun talon kivijalan kahvilan pitäjä oli myös aloittanut päivänsä ajoissa, ja oli juuri nostelemassa tuoleja terassille kun tämä huomasi mut rapusta ulos astuessani. Tämä katsoi mua pitkään kohti kävellessä ja huikkasi iloisesti hyvät huomenet, voi että!





Näitä kohtaamisia on toki muitakin, ja haluan jakaa muutaman kivan!


Olin menossa yhteen virastoon hoitamaan yhtä nopeaa asiaa, kun sattumalta tulin liikkuneeksi tässä tietyssä osassa kaupunkia. Olin, liikkeellä autolla, jolloin mun täytyi jättää se kadun varteen ja lähteä etsimään parkkilippuautomaattia. Tämä ärsytti mua vähän, sillä tiesin olevani paikalla vain muutaman minuutin, mutta juuri noustessani autosta eräs samasta paikasta tuleva mies kysyi minulta, olenko menossa samoilla asioilla, ja antoi parkkilippunsa jossa oli vielä aikaa jäljellä. Kiittelin todella paljon ja ilahduin tästä loppupäiväksi!

Asun aivan keskustassa ja taloni ohi kulkee jatkuvasti paljon ihmisiä. Olin joskus kantamassa kahta täyttä ostoskassia, käsilaukkua ja vielä muistaakseni jotakin samaan aikaan sisään ja tuskailin suunnilleen yhdellä vapaalla sormella ulko-oven lukko auki. Siinä yrittäessäni eräs ohikulkeva mies pysähtyi ja tarttui ovesta pitäen sitä mulle auki. Niin pieni ele, mutta niin paljon iloa! Kerran kannettiin kotiin jotakin tosi isoa laatikkoa kahdestaan, kun ohikulkeva nainen kysyi voiko hän olla avuksi, ja auttoikin tavaran hissin ovelle asti. Tällaiset tapahtumat valaa muhun aina uskoa siitä, että suomalaisetkin osaa olla tuntemattomia kohtaan jaloja niin halutessaan.

Yksi asia mitä mua ilahduttaa tosi paljon, on mun saamat kehut pukeutumiseen liittyen. Oon tehnyt paljon asiakaspalvelutyötä, ja saanut välillä todella vilpittömän kauniita kehuja asiakkailta. Tykkään pukeutumisesta, mutten tietoisesti pyri näyttämään mitenkään "erityisen hyvältä". Sen kuuleminen kuitenkin hymyilyttää aina ja olen opetellut kiittämään luontevammin vastineeksi. Kerran mut pysäytettiin koulussa: "Sähän olet Riikka? Sulla on aina niin kivoja vaatteita!" - olin tästäkin kovin ilahtunut.

4 kommenttia:

  1. Tää oli ihanan piristävä postaus! Munkin mielestä on ihanaa saada kehuja vaatteistani. Kun olin vielä lukiossa niin oli niin mukavaa, kun toisinaan vuotta tai kahta nuoremmat pysäyttivät mut käytävällä ihan vaan kehuakseen mun vaatteita 😄 Mulla on kans samankaltainen kokemus kuin tuo parkkilappu juttu. Mun piti ostaa kuukausilippu steissin lipunmyyntiaulasta ja juuri pohdin ehdinkö lippua ostamaan, kun jonoa riitti ja junani oli pian lähdössä. Eräs nainen sanoi löytäneensä hylätyn aikaisemman jonotusnumeron ja antoi minulle omansa. Näin ehdin minäkin lippuni ostaa ja pistin hyvän kiertämään antamalla oman alkuperäisen lappuni juuri jonotushalliin saapuneelle naiselle 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla 🙊 oi miten kiva! Juuri tuollaiset pienet teot, jotka ei oikeasti vaadi muuta kuin ystävällisen eleen ihmisiltä, voi pelastaa koko päivän ja hyvä tosiaan lähtee helposti kiertämään!

      Poista
  2. Viimeksi ilahduin siitä, kun äitini tuli käymään luonani. Jutusteltiin rennosti kuulumisista ja hän teki vieläpä kaksi kattilallista ruokaa valmiiksi ennen lähtöään. Löysin kirpputorilta myös kivat syys-/talvitennarit, joten tulevana talvena ei tarvitse uhmata säitä tavallisilla tennareilla. Toki talvikenkiäkin löytyisi, mutta minkä sille mahtaa, että tennarit ovat se juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi tulisipa joku mullekin tekemään ruokaa haha :D Kivat kirpparilöydöt on muuten usein tosi ilahduttavia!

      Poista