-->

28.10.2017

Teknologiatiistai

Tein hetki sitten pitkästä aikaa "day with me"-postausta! Tästä nyt tuli ihan todellinen uranainen limited edition, mutta toisaalta usein näitä lukiessa pääsee mukaan bloggaajien vapaapäivään kahvitreffeineen ja hitaine aamuineen joten ehkä tällainen oikeaa arkea kuvaava versio voi jotakin kiinnostaa. Oon muutenkin ajatellut alkaa toteuttaa sellaista työ/opiskelu/ura-postaussarjaa, koska ainakaan itse en ole löytänyt monia vastaavia. Edustan ehkä itse melko epätyypillistä bloggaajatyttöä arkineni, ja voisin ehkä enemmänkin tuoda omaa itseäni esiin täällä! Nyt kuitenkin taannoiseen tiistaihin:

5:00 heräys. Väsyttäisi ihan hirvittävästi koska kattoon rummuttavan sateen takia olen heräillyt viikon ajan keskellä yötä ja lisäksi viime yönä alakerran naapuri (joka tuntuisi elävän jossain rinnakkaistodellisuudessa normaaleihin käytöstapohin nähden) soitti musiikkia kovalla kello 2:30, josta johtuen joku toinen naapuri koputteli lattiaan kepillä ja kolmas kävi ovella hiljentämässä tätä.

5:45 Oon pukeutunut, laittautunut. Alan valmistamaan aamupuuroa ja valmistautumaan töihin.

6:15 Lähden kotoa koti bussipysäkkiä. Jätän auton kotiin koska lähdetään lounaan jälkeen yhteiskyydillä töistä Teknologiamessuille. Sataa edelleen ihan tosi paljon.

7:00 Oon päässyt koneen ääreen. Pidin edellisenä päivänä etäpäivän, joten tää on mun viikon aloitus samalla. Käyn sähköposteja sekä viikon tehtävälistaa läpi ja lisäilen kalenteriin muutamia palavereja.

9:00 Ehdin pitkästä aikaa kollegoiden kanssa kahville aamun ekan palaverin jälkeen. Yleensä käytän kahvitauot toisten projektien juoksevien asioiden hoitoon kuten viesteihin vastailuun...

10:00 Päivän toisen palaverin aika. Tämän jälkeen suuntaan pikaiselle lounaalle työkaverin kanssa.


11.30 Suunnataan Teknologia17-messuille. Pääasiassa luvassa on rento iltapäivä tutustuen eri esilleasettajien osastoihin, mutta jutellaan myös muutaman tavarantoimittajan kanssa mahdollisesti elämää hyödyttävistä ratkaisuista...

15:00 Mun virallinen työpäivä päättyy. Juna ja spora sattuvat juuri sopivasti ja pääsen nopeasti kotiin. Syön parit messuilta kerätyt suklaakonvehdit (suklaa on taas vallannut mielen syksyn tullen) ja istun hetkeksi alas selaamaan blogeja. Mulla on vielä paljon duunia iltapäiväksi, mutta päätän sateisen harmauden takia jäädä hoitamaan niitä oloasussa kotiin. Olin eilen menossa yli 12 tuntia joten on parempi vähän rauhoittua.

16:10 Lähetän viestejä koskien muutamaa käynnissä olevaa projektia. Teen nopeaa aikataulutusta ja ilmoittaudun yhteen työpajaan koskien opetustilojen sisustusratkaisuja. On hauskaa, kuinka moninaisissa hommissa pääsee kokemaan niin paljon erilaisia juttuja! Pilkon bataattia uuniin päivällistä varten.

16:35 Kirjoitan pohjan yhteen viimeistelyraporttiin, jaan vastuut muulle projektiryhmälle "nopeat syö hitaat"-periaatteella, koska vastuunjako eikä raportti ole kumpikaan edistyneet viimeiseen kahteen viikkoon.

17:15 Syön päivällistä, kerrankin keittiön pöydän ääressä. Olen yrittänyt parantaa tapani ja pysyä erossa töistä/puhelimesta/tietkoneesta syödessäni, ja nyt selaan uusinta Insinööriliiton lehteä. Ruotsissa on alettu kouluttaa maahanmuuttajataustaisia työttömiä insinööritutkinnon omaavia uudelleen rautatie-insinööreiksi - kuinka mahtavaa!

17:30 Käyn läpi tulevien viikkojen aikatauluja. Otan käsiini projektiliiketoiminnan kirjan ja luen projektiliiketoiminan lähtökohdista, myynnistä ja markkinoinnista. Ammatillista osaamista kehittävän kirjallisuuden lukeminen on musta tärkeä osa työtä, mutta tällä kertaa mulla on aiheesta ihan oikeasti tentittävänä kurssi, jonka takia teoriaa on nyt tärkeää opetella.

19:00 Tänään on treenipäivä, mutta päätän jatkaa iltapäivän rennolla teemalla ja pilatestunnilla kotona. Olen mukana toteuttamassa pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen yhteistä liikuntapalvelua, jonka kautta saa muun muassa käyttöönsä superkätevän Yogobe-sivuston jooga- ja pilatesvideot, jota nyt hyödynnän.

21:15 Alan hiljalleen käydä nukkumaan, selaan vielä vähän puhelinta (paha tapa ennen nukkumaanmenoa) ja laitan kellon soimaan taas viideltä seuraavaksi aamuksi. Takana on jälleen yksi melko raskas, mutta tehokas päivä ja uni tulee varmasti nopeasti!

22.10.2017

Lempivärini lokakuu


Niinä heikkoina hetkinä, kun on juuri satanut kaksi viikkoa putkeen ja päivät lyhenee jatkuvasti, tuntuu välillä siltä, että syksy on ihan tyhmä. Haha, mutta sitten kun tulee se yksi päivä kun onkin kirkasta ja näkee kaikki nämä ihanat syksyn värit muistaa helposti muutkin syksyn kiva jutut. Nämä kuvat otettiin Saran kanssa Siuntiossa yhtenä tällaisena kivempana syyspäivänä!

Mun syksy on muutenkin ollut ehkä kivoin ikinä! Musta kyllä tuntuu, että oli se mikä syksy tahansa niin usein se aina ylittää edelliset, sillä syksy on ehkä eniten eteenpäin menemisen aikaa ja viimeksi tänään puhuin mun ystävän kanssa siitä, kuinka tässä elämänvaiheessa sitä uutta on ihan todella paljon jatkuvasti. Kirjoitin hetki sitten uudistumisen tarpeesta ja sitäkin on kyllä sitten ollut tarjolla. Oon tosiaan muuttamassa, ja töidenkin puolesta on tapahtunut vaikka mitä jännää! Vaikka on kiire ja ajoittain oon todella stressaantunut, mulla on pääosin ollut tosi hyvä draivi.

Ihan perus syksyjutuista ihanaa on kuumien juomien nauttiminen viltin alla hyvän kirjan kanssa (johon tosin on aikaa ihan liian harvoin), kynttilöiden polttaminen ja suklaa (joka syksyinen pahe). Juoksulenkit on juurikin tähän aikaan vuodesta parasta ja oi, jos pääsisi vaeltamaan! Ja kohta on Halloween... haha, oon vähän kateellinen jenkeille siitä, kun ne niin isosti juhlii sitäkin!

Mitkä on teidän lokakuusuosikkeja? Aijotteko juhlia Halloweenia?


21.10.2017

Ravintolakokemuksista

Ulkona syöminen voi olla monelle harvinainen, ihana irtiotto arjesta - saa vähän laittautua ja pysyä pois omasta keittiöstä kun ruoka kannetaan eteen. Varsinkin tuolloin sitä toivoisi varmasti kokonaisvaltaisen hyvää ravintolakokemusta. Mä syön aika paljon ukona, pääsääntöisesti joka viikonloppu samalla kun treffaan kavereita. Oon viime aikoina kuitenkin kiinnittänyt negatiivista huomiota helsinkiläisten keskitason perusravintoloiden palveluun - se kun tuntuisi olevan aika huonoa monessa paikassa. (Pakko kuitenkin lisätä tähän, että kuvan annos taas ei liity tähän vaan ko. paikan palvelu oli ihanaa!)

Ravintoloiden henkilökunta on inhimmillisiä ihmisiä ja itsekin pitkään asiakaspalvelua tehneenä tiedän kyllä, ettei jokainen päivä voi olla yhtä aurinkoa. Oon kuitenkin havainnut, että monessa paikassa ja usein joutuu kokemaan saman "anteeksi, että olen tässä"-tunteen. Ootteko te havainneet samaa koskaan? Mietin, kohdistuuko ravintoloiden henkilökuntaan poikkeuksetta niin kova paine, että se heijastuu palveluun vai mikä on syynä? Itse koen olevani todella kohtelias ja helppo asiakas, sillä työ asiakaspalvelijana on tässäkin asiassa opettanut hyvin nuo do'sit ja dont'sit - ja on kai se nyt luonteenomaistakin.

Otan esimerkiksi Santa Fe:n aikatalossa, jossa joku aika sitten käytiin syömässä. Olin varannut paikan nettisivujen kautta pöydän, koska ajattelin lauantai-illan olevan ruuhkaisaa aikaa. Kun mun ystävän kanssa saavuttiin paikkaan ja kerroin varanneeni kyseiseen kellonaikaan pöydän kahdelle, ensimmäinen tarjoilija suunnilleen sylki päälle sanoen "tänään vai? menkää kyselemään tuolta toiselta puolelta". Siellä toisella puolella jouduin itse pujottelemaan pöytien välistä tarjoilijoiden luo tiskille, jossa seisoi neljä rivissä juttelemassa, ja sain taas vastauksen "ai tänään vai, ei me varata lauantaina pöytiä". 

Okei, ehkä sitten ette varaa, mutta teidän varausjärjestelmä verkkosivuilla kyllä varaa ja mulla oli siinä puhelimessa varauksesta vielä vahvistusviesti. Siitä huolimatta sain osakseni vain piikittelyä, olenko vahingossa varannut pöydän saman ketjun paikasta toisesta kaupungista ja vaikka mitä. Kukaan ei esimerkiksi tarjoutunut selvittämään, mahdutaanko sen "varauksen puutteesta" huolimatta syömään. Kysyin, että haluttaisiin nyt kuitenkin syödä, ja yksi näistä tarjoilijoista sitten käski vaan etsimään itse pöydän.

Nyt kun kirjoitan tätä, en edes tiedä miksi jäätiin. Löydettiin pöytä ja tämä ensimmäinen tarjoilija tuli meitä palvelemaan. Meillä molemmilla on erityisruokavalio ja niistä kysyessä saimme vastaukseksi ärsyyntyneen kiertelevää selitystä kuinka keittiöstä voisi ehkä kysymällä selvitä. Jouduimme rautalangasta vääntäen kohteliaasti kehottamaan, jos sitä nyt sitten kävisi vaikka kysymässä, koska muuten emme voi syödä. Ruoka-annokset tulivat nopeasti, josta plussaa, mutta vaikka muistin paikan ruoat hyvänä aikaisemmilta kerroilta, näyttivät ne tällä kertaa työpaikkaruokalan lounasannoksilta. Maussa sinänsä ei ollut vikaa, mutta tuon erityisen huonon palvelukokemuksen rinnalla tämä heikohko esitys annoksista ei saa mua kyllä antamaan kovin hyvää kokonaisarvosanaa. 

Ihan näin äärikokemuksia mulla ei hetkeen ole muita, mutta tosiaan huonoa palvelua tuntuisi olevan monessa paikassa tarjolla - harmillista. Puolustukseksi kuitenkin sanon, että vähän fiinimmissä paikoissa Helsingissä käydessä olen taas saanut poikkeuksetta ensiluokkaista palvelua! Kertokaa, jos teillä on omia kokemuksia.

16.10.2017

Hyvästi, 00100



Nolla nolla sata keskihesa, olit mulle hyvä, pitkään! Oon asunut tässä Helsingin ytimessä melkein koko aikuisikäni, enkä voisi sijainnin puolesta toivoa parempaa. Mun kampus sijaitsee kahden korttelin päässä, olin pitkään töissäkin keskustassa ja kaikki palvelut joita voi toivoa, löytyvät ihan kulman takaa. Näillä alueilla asumisen hinnat on kyllä myös sitten huipussaan, ja on myönnettävä, että kun sitä ajattelee, niin toisinaan se kyllä myös harmittaa mua. Keskusta-asuminen oli mun haave todella pitkään ja nyt sen koettuani olen todennut - toki sen olevan ihana, mutta myös melko tavallista elämää. Ja oikeasti, Helsinki on aika pieni paikka.

En juuri käy enää koulua, joten päivittäinen keskustakäyminen ei ole enää välttämätöntä - aika on otollinen muutolle. Vaihdan Kampin katot omaan pihaan (JA saan vihdoin mun pianon takaisin!). Tällä hetkellä mun fiilis on ristiriitainen, sillä rakastan mun "penthousea" ja kaupunkia, mutta oi vitsit, miten oon samanaikaisesti innoissani. Muuttaminen on kuitenkin sellainen uuden alku kivassa mielessä ja toki esimerkiksi sisustujuttuja on luvassa paljon...


11.10.2017

Me tulevaisuuden johtajat

Tänään on kansaivälinen tyttöjen päivä. Sen takana on Plan International ja sitä vietetään tarkoituksena muistuttaa tyttöjen syrjinnästä jota edelleen kohdataan kaikkialla maailmassa ja joka on aikamme suurin ihmisoikeusrikkomus. Tarkoituksena on myös nostaa esiin tyttöjen mahdollisuudet, poistaa esteitä ja edistää tasa-arvoisempaa maailmaa. Ympäri maailmaa on tänään järjestetty tempaus, jossa nuoret tytöt työskentelevät päivän merkittävien johtajien asemassa! Vuonna 2017 maailman vaikutusvaltaisimpien yritysten johtajista vain 6,2 % on naisia. Edelleen kymmeniä miljoonia kouluikäisiä tyttöjä ei pääse kouluun monista, kyseenalaisista, syistä ja kaksi kolmasosaa maailman luku- ja kirjoitustaidottomista on naisia.

Mä oon aina urahaaveissani edustanut hyvin poikkeuksellista tyttöä. Mun haaveammattien listalle nuoruuteni aikana kuului muun muassa poliisi, ammattisotilas, rock-musiikko ja toimitusjohtaja. Isona musta nyt näyttäisi tulevan konetekniikan diplomi-insinööri - ei sekään se tyypillisin. 

Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista paikoista, täällä on oikeasti aika hyvä olla. Siitäkin huolimatta jopa mä olen hyvin alussa olevan työurani aikana jo kohdannut selkeästi sukupuolesta ja iästä johtuvaa syrjivää kohtelua ja tiedän miltä se tuntuu: Se tuntuu kuin näkymättömät kahleet vangitsisi paikalleen, motivaation työhönsä menettää täydellisesti ja sisälle kasvaa päivä päivältä enemmän ahdistusta ja vihaa. En voi edes kuvitella miltä tuntuu, jos lähtökohtaisesti kaikki mahdollisuudet opiskelulta, urakehitykseltä ja menestykseltä viedään jo lapsena - tyttönä.

Mun haaveet menestykseen oli pienestä pitäen korkealla ja sukuni hyvin tavallista työväenluokkaa edustava enemmistö teki selväksi jo varhain, että haaveilu on hyvästä mutta pettyäkään ei kannata. Muhun ei tyttönä uskottu, mutta onneksi mun päätökset, kaikki se menestyksen eteen tehty työ ja tahto ovat ja on olleet mun omia. Vielä ihan muutama vuosikymmen sitten tilanne olisi ollut Suomessakin erilainen, mutta nyt on meidän tehtävämme näyttää esimerkkiä ja auttaa maailmaa tasa-arvoistumaan. On maita, joissa tytöt eivät usein saa päättää edes omasta ammatinvalinnastaan, perheen perustamisesta ja taloudestaan.

Tämän päivän tytöistä tulee tulevaisuuden johtajia. Kun tyttöjen mielipiteitä poliittisista, taloudellisista ja yhteiskunnallisista asioista kuunnellaan, tasa-arvo edistyy ja maailmasta tulee nykyistä parempi paikka elää.

MUN ELÄMÄN #GIRLBOSS - HETKIÄ

Motocross-radan #girlboss | Lukiosta ponnistava innovatiivinen lupaus #girlboss | Ensimmäisen vakituisen työpaikkansa saanut #girlboss (Muistan tämän kuvan oikeasti tuolta päivältä, oltiin samana päivänä katsomassa ruotsinkielistä teatteria Kruununhaassa.) | Opiskelijaristeilyä emännöivä #girlboss

10.10.2017

Yksinolosta

Mä oon nyt vuoden asunut yksin, ensimmäistä kertaa elämässäni. Muutin lapsuudenkodista suoraan yhteiseen kotiin mun ex-poikaystävän kanssa, mutta kun todettiin lopulta täydentävämme toisiamme paremmin ystävinä, jäin meidän entiseen yhteiseen kotiin asumaan yksin. Yksinolo on kasvattanut musta aikuisen, ja yksin asumiseen tottuu vähän kerrallaan paremmin.

OMASTA KODISTA

Yksin asumisessa kivaa on se, kun koko asunnon saa sisustaa juuri mieleisekseen, tavarat saa järjestää haluamallaan tavalla ja yleisestikin ottaen vapaus oman talouden asioista on täysin itsellä. Joskus on hetkiä kun todella kaipaa omaa rauhaa ja kotona saa sitten olla juuri niinkuin haluaa.

Joskus on myös kurjaa, kun kaikki kotityöt, ruoan laittaminen ja kauppareissut on hoidettava itse eikä jakamisen mahdollisuutta ole. Joinain hetkinä tyhjä asunto tuntuu yksinäisyyden huipentumalta. Mulle henkisesti vaikein on tilanne, kun palaa reissusta jossa on viettänyt yön tai useampia porukalla, ja yhtäkkiä on palattava hiljaisuuteen.

SOSIAALISUUDESTA

Mä olen todella sosiaalinen persoona ja rakastan ihmisiä mun ympärillä. Jos mulla on töitä tai muuten vaan paljon tekemistä, tykkään ennemmin tehdä ne rauhassa keskittyen kunnolla. Kuitenkin usein esimerkiksi viikonlopusta osan yritän pyhittää levolle ja silloin joudun lähes poikkeuksetta olemaan se joka laittaa lauantaiaamuna viestiä jokaiseen mahdolliseen suuntaan ja tiedustelee tekemisiä. Joskus, kun sitä rumbaa ei vain jaksa käydä läpi päätyy leffan tai kirjan kanssa koko päiväksi kotisohvalle.

Oon huomannut olevani kummallisessa väliaikaiässä. Osa ihmisistä ympärillä siirtyy kovaa vauhtia tasaisen tavalliseen perhe-elämään ja osa taas elää vielä villiä nuoruuttansa täysillä. Mä en henkilökohtaisesti usko koskaan olevani valmis ensimmäiseen ja toinen vähän niinkuin meni jo. Olen yksin asuva uraputken alussa oleva 2017-luvun nainen. Enkä voi oikein enää palata takaisinkaan; mulla on täällä duunit, projektit, lainat ja kiireinen arki. (Joka tosin on juuri sitä mihin olenkin tyytyväinen - valita en!)

Ootteko asuneet yksin? Jotkut on sitä mieltä, ettei ehkä koskaan haluaisikaan muuta. Mä en ehkä mielellään asuisi yksin, mutta toisaalta en mitenkään asuisi esimerkiksi solussa - ristiriitaista, haha. Mitä muita mietteitä aiheesta herää?

1.10.2017

Tarve uudistua


En tiedä mikä kumma muhun on iskenyt, viime aikoina mun elämää on hallinnut valtaisa uudistamisen tarve. Ikään kun tässä syksyssä ei jo tarpeeksi olisi uusia haasteita duunien puolesta, oon onnistunut kehittämään itselleni uudistustarpeen koskien suunnilleen jokaista elämän osa-aluetta auton vaihdosta uusiin opiskelualoihin. Hiusten väriä en oo tosin tällä kertaa muuttamassa (haha, viime vuonnahan tosiaan se rumba tuli kertaalleen käytyä läpi...). 

Mulla usein vielä kevät on ollut sellaista muutosten aikaa, mutta myönnettävä toki on, että oon hyvin vähän paikallaan viihtyvä persoona ihan ympäri vuoden. Musta vieläpä tuntuu, että koko ajan kun ikää tulee lisää haaveilen yhä vähemmän mistään pysyvästä ja tasaisesta. Ootteko te enemmän tutussa ja turvallisessa viihtyviä vai samanlaisia seikkailijoita kuin minä? Mulla on tapana sanoa olevani mukavuusalueellani ollessani epämukavuusalueella. Oon onneksi myös helposti aikaansaava, ja voin paljastaa näitä uusia tuulia olevan luvassakin!

Uudesta puheenollen - otettiin nämä kuvat joku aika sitten Saran kanssa. Tämä oli ihan ensimmäinen kerta mulle kun sovin treffit toisen bloggaajan kanssa ja oli kyllä niin hauskaa, ettei tämä jäänyt ainoaksi! Oon Stadissa koulun ja duunien ulkopuolella normaalisti melko yksinäinen, sillä mulla on jäänyt tänne asumaan vaan pari kaveria ja kaikilla toki omat kiireensä aina on. Olisi huikeaa tavata enemmänkin uusia ihmisiä ja blogihan on mitä mainioin yhdistävä tekijä. Oon tällaisissa asioissa kuitenkin ehkä vähän ujo... en oikein tiedä mitä musta ajatellaan ja saatan miettiä uskallanko ottaa yhteyttä toisiin; mars epämukavuusalueelle tässäkin siis!