-->

10.10.2017

Yksinolosta

Mä oon nyt vuoden asunut yksin, ensimmäistä kertaa elämässäni. Muutin lapsuudenkodista suoraan yhteiseen kotiin mun ex-poikaystävän kanssa, mutta kun todettiin lopulta täydentävämme toisiamme paremmin ystävinä, jäin meidän entiseen yhteiseen kotiin asumaan yksin. Yksinolo on kasvattanut musta aikuisen, ja yksin asumiseen tottuu vähän kerrallaan paremmin.

OMASTA KODISTA

Yksin asumisessa kivaa on se, kun koko asunnon saa sisustaa juuri mieleisekseen, tavarat saa järjestää haluamallaan tavalla ja yleisestikin ottaen vapaus oman talouden asioista on täysin itsellä. Joskus on hetkiä kun todella kaipaa omaa rauhaa ja kotona saa sitten olla juuri niinkuin haluaa.

Joskus on myös kurjaa, kun kaikki kotityöt, ruoan laittaminen ja kauppareissut on hoidettava itse eikä jakamisen mahdollisuutta ole. Joinain hetkinä tyhjä asunto tuntuu yksinäisyyden huipentumalta. Mulle henkisesti vaikein on tilanne, kun palaa reissusta jossa on viettänyt yön tai useampia porukalla, ja yhtäkkiä on palattava hiljaisuuteen.

SOSIAALISUUDESTA

Mä olen todella sosiaalinen persoona ja rakastan ihmisiä mun ympärillä. Jos mulla on töitä tai muuten vaan paljon tekemistä, tykkään ennemmin tehdä ne rauhassa keskittyen kunnolla. Kuitenkin usein esimerkiksi viikonlopusta osan yritän pyhittää levolle ja silloin joudun lähes poikkeuksetta olemaan se joka laittaa lauantaiaamuna viestiä jokaiseen mahdolliseen suuntaan ja tiedustelee tekemisiä. Joskus, kun sitä rumbaa ei vain jaksa käydä läpi päätyy leffan tai kirjan kanssa koko päiväksi kotisohvalle.

Oon huomannut olevani kummallisessa väliaikaiässä. Osa ihmisistä ympärillä siirtyy kovaa vauhtia tasaisen tavalliseen perhe-elämään ja osa taas elää vielä villiä nuoruuttansa täysillä. Mä en henkilökohtaisesti usko koskaan olevani valmis ensimmäiseen ja toinen vähän niinkuin meni jo. Olen yksin asuva uraputken alussa oleva 2017-luvun nainen. Enkä voi oikein enää palata takaisinkaan; mulla on täällä duunit, projektit, lainat ja kiireinen arki. (Joka tosin on juuri sitä mihin olenkin tyytyväinen - valita en!)

Ootteko asuneet yksin? Jotkut on sitä mieltä, ettei ehkä koskaan haluaisikaan muuta. Mä en ehkä mielellään asuisi yksin, mutta toisaalta en mitenkään asuisi esimerkiksi solussa - ristiriitaista, haha. Mitä muita mietteitä aiheesta herää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti