-->

16.2.2018

Uranainen: haaveammatit

Nyt on taas se aika vuodesta kun monet niin nuoremmat kuin vanhemmatkin pohtivat eri tasoisten koulujen hakujen - ja pian pääsykokeiden kanssa. Mä oon elämäni aikana halunnut vaikka ja mitä, mun ammattihaaveet oon seilanneet laidasta laitaan ja ala jota opiskelen on ala jolle sanoin lukiossa ehdottoman ein. Haha, haluan siis sanoa kaikille, jotka pohditte tulevaisuuttanne, että ei hätää jos kaikki ei vielä tunnu täysin kirkkaalta!

En muista, oliko mulla mitään haaveammattia alle kouluikäisenä, mutta kun aloitin juuri ennen koulun aloitusta ratsastuksen, mun haaveammattina oli monta vuotta ratsastuksenopettaja. Tuo ammatti on varmasti ollut monen pikkutytön suunta, mutta jossakin vaiheessa päätin, että kyllä nuo hevoshommat varmasti saa jäädä harrastuksen tasolle.

Seuraava haaveammatti ala-astelaisena oli mulla - mikäs muukaan kuin muusikko, laulaja, lauluntekijä... Fanitin jotakin artistia ja halusin olla samanlainen, mutta kukapa nyt ei voisi tätä listata unelma-ammattilistalleen. Mä itseasiassa tein melko pitkään töitä tämän ammattitaidon kehittämisen eteen, sillä oon muun muassa treenannut jopa klassista laulua vuosia ja soittanut milloin mitäkin soitinta, esiintynyt musikaaleissa ja ollut mukana kuoroissa. Muusikon ohella haaveilin myös näyttelijän ammatista, ja musiikkiharrastuksen kanssa käsi kädessä olin mukana monissa näytelmissä tai muissa esiintymistilanteissa kun sellaiseen ilmaantui mahdollisuus. Jossakin vaiheessa taisin haaveilla myös radiojuontajan ja toimittajan työstä, ja yläkoulussa toiminkin meidän luokan virallisena aamunavausankkurina, pitäen noin kerran kuussa keskusradiossa millon mitäkin radioshow'ta. Toimitushommiinkin olen korkeakouluopintojen ohessa päässyt, joten check!

Samoihin aikoihin taiteilija-ammattihaaveiden kanssa mietin matkailualaa. Lentoemäntä, matkaopas, hiihdonopettaja ja kaikista oudoin, eräopas, oli mulla kiinnostavien ammattien listalla. Eräopaskoulutus kestää vain vuoden, ja yksi mun välivuoden alkuperäisistä vaihtoehdoista oli itseasiassa opiskella tämä tutkinto. Ja nyt kerron salaisuuden: Edelleen Lapin pojat vinkkailee, että jos puhuu viittä kieltä ja ajaa moottorikelkkaa melkosen vakaalla kädellä, kannattaa tulla turistioppaaksi. Tää on mun backupplanin backup - ehkä joskus!


Välivuoden toisena vaihtoehtona oli armeija, josta olin puhunut jo ala-asteen viimeisistä luokista alkaen. Olin tuolloin nimittäin kiinnostunut poliisin ammatista, ja tähän ammattiin kouluttautuminen oli mulla ehkä ensimmäinen ihan oikea suunnitelma tulevaisuuteen.. Muistan, kuinka 12-vuotiaan tytön juttuja armeijasta ja poliisikoulusta pidettiin outoina, haha!

Mun viimeisin ammatillinen haaveni syntyi lukiossa, kun poliisin työ ei tuntunut sopivalta suunnitelmalta eliittilukion opiskelijalle. Kiinnostuin lukion alussa kauppatieteistä alan yleispätevyyden ansiosta, ja luinkin lopulta kahtena vuotena kauppakorkeakoulun pääsykokeisiin pääsemättä sisään - Helsinkiin. Olisin opiskellut jo kohta kolme vuotta jos jokin muu kaupunki olisi riittänyt mutta suunnitelmat muuttuivat.

Ja nyt? Musta tosiaan tulee konetekniikan insinööri muutamn viikon kuluttua ja joka kerta kun joku kysyy, että miten päädyin alalle, alan nauraa, haha. Enkä todellakaan tiedä mitä haluan tulevaisuudessa tehdä - ja se vasta ihanaa onkin!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti