-->

25.1.2019

Rouva upseerikokelas



Oon ollut palveluksessa nyt 200 päivää ja kokenut paljon. Viimeksi kun kirjoitin, kerroin syitä mun asepalvelukselle ja alun fiiliksiä. Silloinen tunne "Joka päivä oppii jotain uutta" pitää edelleen paikkansa ja se tekee koulutuksesta todella mielekästä. Olen todella onnekas koska koko mun intti on mennyt aikalailla juuri niin kuin toivoinkin sen menevän. Aina ja kaikilla se ei todellakaan ole näin, sillä oma kyvykkyys ja Puolustusvoimien tarve painavat oman halukkuuden rinnalla koulutusvalinnoissa paljon.

Mutta mitä mä sitten oon tehnyt. P-kauden jälkeen jatkoin aliupseerikoulun moottorialiupseerilinjalle eli moto-AUK:iin, joka oli mun ykköshalukkuus. AUK jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäisen jälkeen osa siirtyy Reserviupseerikouluun eri RUK:hon. RUK:hon valitaan noin 5% varusmiehistä AUK:in pisteiden perusteella ja minä meidän linjan ainoana sain tuon menolipun Haminaan. Ja vähän pitää olla ylpeä siitä, että olin meidän moto-AUK:in ainoa nainen ja linjan ykkönen; ei ole sukupuolesta riippuvia nämä jutut kyllä ollenkaan!

Nyt on se päivä, kun RUK on ohi ja olen ylennetty Upseerikokeelaaksi. Tästä eteenpäin palaan takaisin mun kotiyksikköön Santahaminaan loppu palvelukseksi, eli 146 aamuksi. Varusmiespalveluksessa ajan yksikkönä toimii tosiaankin aamut, joista jokainen varusmies on hyvinkin tarkasti kartalla, haha! RUK oli varmasti elämäni raskaimpaa aikaa henkisellä tasolla ja fysiikkaakin toki koeteltiin pitkissä ja raskaissa harjoituksissa, joten tänään tuon kaiken ollessa enää muistoissa, kyyneleiltä ei olla vältytty. Ikimuistoisimpia kokemuksia oli kurssijuhla, jota kutsutaan valtakunnan kakkosjuhlaksi heti Presidentin itsenäisyyspäiväjuhlien jälkeen. Ilta oli niin kiva, etten pysty sitä edes kuvailla!

Oon aina sanonut, etten kadu elämässä mitään, mutta toiset päätöksen on toisia parempia. Armeijaan lähteminen on ehdottomasti niitä parhaita. Luulin olevani jo täysin aikuinen ja itsetietoinen nainen ennen lähtöäni, mutta olen oppinut itsestäni niin paljon ja kasvanut henkisesti valtavasti. En kadu päivääkään, en hetkeäkään.